Katkelma: Johannes Malalaksen kronikka, Kirja 1-3

Johannes Malalas eli vuosina 491-578 jKr. bysantin valtakunnassa ja oli kronikoitsija ja mahdollisesti oikeusoppinut. Kronikka sisältää 18. kirjaa alkaen maailmanluomisesta ja päättyy vuoteen 563 jKr.

KIRJA 1.

1. Adam, ensimmäinen ihminen oli luotu, eli Jumala loi hänet maasta. Hän oli kuusi jalkaa pitkä, pää mukaan lukien, toisin sanoen hänen pituutensa oli 96 sormen leveyttä. Hänen kämmenensä jänneväli oli 14 sormen leveyttä ja hänen jalkansa 16 sormen leveyttä. Hän eli 930 vuotta. Hänen vaimonsa oli Eve ja tämä synnytti pojat: Cain, Abel ja Seth sekä kaksi tytärtä, Azoura ja Asouam. Jumalan käskystä Adam antoi nimet kaikille nelijalkaisille eläimille, siivekkäille olennoille, liskoille, matelijoille, kaloille ja omille jälkeläisilleen. Herran enkeli kertoi heille Adamin oman nimen ja hänen vaimonsa nimen. Hänen pojallaan Sethillä oli Jumalalta saatu viisaus, hän antoi Jumalan käskystä nimet kaikille tähdille ja viidelle planeetalle, jotta ihmiset voisivat tunnistaa ne. Hän antoi ensimmäiselle planeetalle nimen Kronos, toiselle Hera, kolmannelle Ares, neljännelle Afrodite ja viidennelle Hermes. Hän kirjoitti myös muistiin seitsemän vokaalia, jotka vastaavat viittä tähteä ja kahta suurta valoa. Hän oli ensimmäinen joka keksi heprealaisen kirjoituksen ja kirjoitti sillä. Jumala itse nimesi kaksi suurta valoa, auringon hallitsemaan päivää ja kuun hallitsemaan yötä. Oppinut roomalainen kronikoitsija Fortunus, kirjoitti tämän Konstantinopolissa pitämässään kertomuksessa. Seth eli 912 vuotta ja otti vaimokseen Asouamin, yhden omista sisaristaan. Hän sai lapsia joista polveutui monia sukupolvia miehiä ja naisia. Myös Cain otti vaimokseen oman sisarensa Azouran.

2. Heidän aikansa puolivälissä vanhurskas Enoch, Jarethin poika, otettiin pois eikä hän kuollut. Hänet otettiin pois 1287 vuoden kuluttua. Enoch oli seitsemäs Adamista sen tulkinnan mukaan, jonka juutalainen Aquila¹ antoi Mooseksen heprealaisista kirjoituksista. Juutalaiset papit tulkitsivat Mooseksen hepreankielisiä kertomuksia seuraavasti: "huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita" (1 Mos 6.2,4).

Adamista siihen asti kun enkelit, eli Sethin pojat himoitsivat naisia tai pikemminkin Cainin sukukuntaan kuuluvien ihmisten tyttäriä, kului 2122 vuotta.

3. Tuona aikana Jumala lähetti taivaasta tulipallon jättiläisiä vastaan Celticien² maassa ja poltti sen ja heidät. Tulipallo syöksyi Jordanin jokeen ja sammui. He kertovat tarinoita tästä tulesta ja sanovat, että auringon poika Phthaethon putosi vaunuistaan maahan, tarinan jonka Ovidius on kirjoittanut runo muotoon. Mutta Plutarkhos Chaironeialainen puhuu tästä totuudenmukaisemmin sanoessaan, että tulipallo putosi Celticien maalle. Vaikka jäljelle jääneet jättiläiset näkivät, että niin monet heistä joutuivat iskun kohteeksi, ja silti he pysyivät itsepäisinä. Jumala sanoi heille vihaisesti: "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha." (1 Mos 6.3), kuten Mooseksen kirjoituksissa kerrotaan. Oppinein Pindar, joka oli helleeni runoilija Mooseksen ajan jälkeen. Hän kuvasi näitä jättiläisiä runollisesti maasta syntyneinä miehinä, joilla oli liskojen jalat ja tekivät rohkeita hyökkäyksiä korkeimpia jumalallisia voimia vastaan. Hän kutsui heitä liskojalkaisiksi ja sanoi, että jumalat tuhosivat heidät erilaisten rangaistusten kautta. Oppinein Timoteus tulkitsi tätä runollista kertomusta seuraavasti, että syy siihen miksi runoilija kutsui näitä miehiä liskojalkaisiksi oli se, että heidän mielensä oli raakalaismainen ja että he eivät pitäneet inhimillisiä arvoja merkityksellisinä, vaan heidän jalkansa liikkuivat kohti pahoja ja epäoikeudenmukaisia asioita maan päällä. Tästä syystä jumalallinen...sekä auringon että kuun tavanomainen liike määräsi, että jotkut tuhottaisiin ukkoseniskulla, toisten ruumiit muutettaisiin kiveksi, toiset ammuttaisiin kuolleiksi nopeimmilla nuolilla, toiset revittäisiin kappaleiksi niinkuin keihäät silpovat ja loput hukutettaisiin meren syvyyksiin. Näin jättiläiset tai liskojalkaiset olennot menehtyivät ja surkeasti päättyi heidän elämänsä. Servius kertoi, että ne asuivat alavalla tasangolla ja että ne olivat käyneet sotaa ihmisten kanssa jotka asuttivat vuoria ja vuoren asukkaat teurastivat heidät, kun ne ryömivät vatsoillaan.

4. Oli mies nimeltä Noah, joka oli Jumalan rakastama. Noah oli 500-vuotias, kun hänestä tuli kolmen pojan: Shemin, Hamin ja Japhethin isä. Jumala käski Noahin tehdä arkin, ja hän teki sen niin kuin Herra oli häntä ohjeistanut. Noah saavutti 600 vuotta ja Herra käski häntä ottamaan kaiken mukaansa arkkiin. Ja Noah otti kaiken mukaansa arkkiin - koko perheensä ja kaikki nelijalkaiset eläimet, matelijat, siivekkäät eläimet ja liskoeläimet, urospuoliset ja naaraspuoliset eläimet, niin kuin Herra oli häntä käskenyt. Ja maan päälle tuli vedenpaisumus 40 päiväksi ja 40 yöksi, kaikki liha jolla oli elämän henkäys kuoli, kuten heprealaisissa kirjoituksissa on kirjoitettu.

Adamista Noahin vedenpaisumukseen kului yhteensä 2552 vuotta.

Ollessaan 601 vuotias Noah astui ulos arkista sekä hänen vaimonsa, tyttärensä, poikansa, poikiensa vaimot ja jokainen sielu hänen suvustaan. Kaikki nelijalkaiset eläimet, siivekkäät eläimet, liskoeläimet ja matelijat jotka olivat arkissa ja ne kaikki lisääntyivät lajinsa mukaan. Kun vedenpaisumus oli lakannut ja vedet laskeneet, arkin havaittiin asettuneen Araratin vuorille Pisidian maakuntaan, jonka pääkaupunki on Apameia. Arkin puut ovat siellä vielä nykyäänkin, kuten Pergamos Pamphylialainen on kirjoittanut. Josephos ja Eusebios Pamphilou sekä muut kronikoitsijat ovat todenneet, että Araratin vuoret ovat lähellä armeniaa, parthialaisten, armenialaisten ja adiabeenien välissä, että arkki asettui sinne. Noahin perhe saivat lapsia ja siellä oli paljon miehiä ja naisia. Baabelin tornin rakensivat miehet, jotka olivat tienneet miten arkki rakennetaan ja olivat ensimmäisenä keksineet veneet ja saattaneet ne kellumaan veden päällä.

Vedenpaisumuksesta tornin rakentamiseen kului yhteensä 370 vuotta.

5. Tulvan jälkeisen ajan puolivälissä Noahin pojasta Shemistä tuli Arphaxad Cainanin isä. Arphaxad Cainan kirjoitti tulvan jälkeen astrologiasta, kun hän löysi kivilaattaan kaiverretut nimet, jotka Adamin poika Seth ja hänen lapsensa olivat antaneet tähdille. Kuten oppinut Josephos on kirjoittanut Archaeology-teoksen toisessa kirjassaan. Hän sanoo, että Sethin jälkeläiset olivat jumalaapelkääviä miehiä ja tietäen etukäteen ihmiskuntaa kohtaavan tuhon tai muutoksen, he tekivät kaksi taulua, toisen kivestä ja toisen savesta. Näihin he kirjoittivat kaiken, mitä heidän isoisänsä Seth oli sanonut taivaista, ottaen huomioon, että jos ihmisten maallinen maailma muuttuisi tulen kautta, savitaulu jäisi jäljelle ja sen kirjoitus tulisi niiden tietoon jotka pelastuisivat katastrofilta ja jäisivät henkiin. Kivitaulu säilyi tulvan jälkeen Siris-vuorella ja on siellä tänäkin päivänä, kuten Josephos on todennut. Arphaxadin sukupolvi oli siis 135 vuotta.

Adamista Babelin tornin valmistumiseen kului yhteensä 2922 vuotta.

6. Sitten Noahin poikien sukukunnat, tarkoitan kolme veljestä: Shem, Ham ja Japhet hajaantuivat. Shemin heimo otti alueekseen maan pituudeltaan Persiasta ja Baktriasta aina Intiaan asti, leveydeltään Rhonokourouroiin asti. Eli idästä etelään asti, mukaan lukien Syyria, Meedia sekä Eufrat-joki. Nooan toisen pojan, Hamin heimo otti alueekseen maan Egyptin Rhonokourouroista etelän suuntaan aina lännen alueelle asti ja koko Libyan ja kultavirtauksena tunnetun Niilin ja Afrikan sekä Mauritanian ja Herakleen pylväiden ja suureen Adrianmereen asti. Nooan kolmannen pojan, Japhetin heimo otti haltuunsa alueen Medialta pohjoiseen aina Brittein saarille asti, mukaan lukien koko Pontoksenmeren alue aina läntiseen alueeseen asti, sekä Danube- ja Tanais-joet ja Kaukasusvuorten ja Abasgoin alue. Kaikki nämä kansat alkaen Tigris-joesta, joka erottaa Median ja Babylonian ja ulottuu aina Pontoksenmerelle asti, Rodoksen, Kyproksen ja Attalesin lähialueelle. Kolme heimoa jakaantui eri puolille maapalloa 72 kansakuntaan, kuten oppinut kronikoitsija Eusebios Pamphilou on todennut.

7. Tuona aikana ilmaantui oppinut intialainen astronomi nimeltä Gandoubarios joka kuului Arphaxadin sukuun. Hän oli ensimmäinen kuka kirjoitti astrologiasta intialaisille. Shemin heimosta oli toinenkin mies, etiopialainen Kush, josta tuli babylonin rakentaneen jättiläisen Nimrodin isä. Persialaiset sanovat, että hänet jumaloitiin ja hänestä tuli tähti taivaalla jota he kutsuivat Orioniksi. Hän oli ensimmäinen joka harjoitti metsästystä, hän hankki kaikille villieläimiä syötäväksi ja oli johtaja persialaisten keskuudessa.

8. Tästä Noahin ensimmäisen pojan Shemin heimosta joka hallitsi syyriaa, persiaa ja muita idän alueita. Syntyi mies nimeltään Kronos, joka kuului jättiläisten rotuun, nimen hänen isänsä Damnos antoi planeetan mukaan. Hän oli voimakas mies joka harjoitti ensimmäisenä hallitsemista eli hallitsi ja kontrolloi muita ihmisiä. Hän oli ensimmäinen joka hallitsi assyrialaisia ja hän hallitsi heitä monia vuosia, hän myös alisti koko persian maan alueen, aina assyriasta lähtien. Kaikki pelkäsivät häntä villinä ja sotaisana miehenä joka tuhoaisi kaikki. Tällä miehellä oli puolisona Semiramis jonka assyrialaiset tunsivat nimellä Rhea, koska oli ylpeä ja kerskaileva. Hän kuului myös samaan heimoon. Kronos sai pojan jonka nimi oli Picus, jota hänen vanhempansa kutsuivat Zeukseksi myös planeetan mukaan. Kronos sai toisen pojan nimeltään Ninos ja tyttären nimeltä Hera. Picus Zeus otti vaimokseen oman sisarensa jonka nimi oli Hera jota jotkut kutsuivat ”puolison kostoksi”, koska oli hyvä, oikeudenmukainen ja hyväntahtoinen. Picus sai häneltä pojan, jolle antoi nimen Belos, koska lapsi oli terävä mieleltään.

9. Kronos, isoisä, jätti poikansa Picuksen assyriaan ja vaimonsa Rhea Semiramisin poikansa Picuksen Zeuksen kanssa. Hän otti mukaansa suuren joukon urheita miehiä ja lähti länteen, jossa ei ollut hallintoa eikä ketään hallitsijaa. Hän lähti assyriasta ja otti haltuunsa läntiset alueet. Hän hallitsi koko länttä monta vuotta. Hänellä oli siellä vaimo nimeltä Philyra, jonka kanssa hän sai pojan nimeltä Aphros, jolle hän antoi Libyan lähellä olevan maan. Afros kontrolloi aluetta ja hallitsi siellä. Hän meni naimisiin Lakerian saarelta kotoisin olevan Astynomen kanssa ja sai tyttären jonka nimi oli Afrodite, niin ikään planeetan, taivaallisen Afroditen mukaan. Tytöstä tuli filosofi ja hän meni naimisiin ateenalaisen Adoniksen kanssa, joka oli filosofi ja Kinyroksen poika hänen omasta tyttärestä. Kun Kinyros oli tehnyt tämän luonnonvastaisen teon, jätti lapsen salaa vuorille, jossa vuoristonymfeiksi kutsutut henkilöt kasvattivat hänet. Hänestä tuli poikkeuksellisen komea ja Afrodite rakastui häneen. Ares suuttui ja löi häntä, koska hän oli kilpakosija Afroditen kiintymyksestä. Kerrotaan, että Afrodite meni Adoniksen kanssa Haadekseen, ei kuollakseen, vaan herättääkseen hänet henkiin, koska hän rakasti Adonista hyvin paljon. Hänestä on olemassa erilaisia tarinoita, joita kutsutaan mysteereiksi. Heidän sanotaan harjoittaneen filosofiaa yhdessä kuolemaan asti. Kronos sai Philyran kanssa toisen pojan, joka tunnettiin nimellä Cheiron, joka oli myös filosofi.

10. Kun Picus Zeus oli hallinnut assyriaa neljä vuotta, hänkin jätti äitinsä ja Heran joka oli sisarensa ja vaimonsa, teki myös pojastaan Beloksesta Assyrian hallitsijan ja lähti länteen isänsä Kronoksen luo. Belos hallitsi assyrialaisia kahdeksan vuotta ja sitten kuoli, minkä jälkeen persialaiset jumalallistivat hänet. Kun Kronos näki poikansa Picus Zeuksen tulleen hänen luokseen länteen, hän luovutti tälle hallintaansa vallan lännessä. Kronos oli nimittäin ruumiiltaan heikentynyt ja voimaton, Picus Zeus hallitsi länttä eli italiaa vielä 62 vuotta. Beloksen jälkeen Ninos, Kronoksen toinen poika hallitsi assyriaa. Hän oli ottanut vaimokseen äitinsä Semiramisin. Hänestä persialaiset ovat perineet tavan mennä naimisiin äitinsä ja sisarensa kanssa, myös Picus otti vaimokseen oman sisarensa Heran. Kuten oppinein Homeros sanoo: ”Hän puhui Heralle, hänen sisarelleen ja vaimolleen”³. Sitten Kronos kuoli.

11. Sen jälkeen kun Ninos oli tullut assyrian päämieheksi, hän rakensi Niniven, assyrialaisten kaupungin ja hallitsi sitä ensimmäisenä, siellä oli hänen vaimonsa ja äitinsä Semiramis Rhea mukanaan. Hänen suvustaan syntyi Zarathustra, tuo kuuluisa persialainen astronomi, joka kuoleman kynnyksellä rukoili, että taivaan tuli kuluttaisi hänet. Hän sanoi persialaisille: ”Jos tuli polttaa minut, ottakaa hiiltyneitä luitani ja säilyttäkää ne, valtakunta ei poistu maastanne niin kauan kuin säilytätte minun luuni”. Sitten hän rukoili Orionia ja taivaasta tuleva tuli poltti hänet. Persialaiset tekivät niin kuin hän käski ja he ovat säilyttäneet hänen poltetut jäännöksensä tähän päivään asti.

12. Ninoksen jälkeen assyrialaisia hallitsi mies nimeltä Tharras. Hänen isänsä Zames, Rhean veli nimesi hänet uudelleen Ares planeetan mukaan. Hänestä tuli raakalaismainen taistelumies, joka kävi sotaretkiä pohjoisia alueita vastaan. Hän hyökkäsi erään Kaukasoksen kimppuun, joka oli niin ikään jättiläisten sukuun kuuluva vahva ja hyvin sotaisa mies, hän polveutui Noahin pojan Japhetin suvusta. Tharras taisteli Kaukasosta vastaan, voitti hänet ja otti hänen maansa haltuunsa. Hän saapui Traakiaan, jossa hän kuoli ja hänet haudattiin. Assyrialaiset pystyttivät ensimmäisen patsaan Arekselle ja palvoivat häntä jumalana, vielä tänäkin päivänä he kutsuvat häntä Belos Persian jumala, joka tarkoittaa käännettynä 'Ares, soturijumala'. Danielin ja kolmen nuoren miehen profeetalliset sanat viittaavat häneen ja sanovat, että heidät pakotettiin palvomaan häntä. Areksen kuoleman jälkeen hallitsi Lames, sitten Lamesin jälkeen assyrialaisia hallitsi Sardanapalos Suuri, jonka Danaen poika Perseus surmasi ja otti valtakunnan assyrialaisilta. Kun hänestä oli tullut heidän hallitsijansa, hän nimesi heidät persialaisiksi itsensä mukaan, kuten Membronios Babylonialainen on kirjoittanut persialaisista.

13. Ninoksen veli, Picus Zeus, jatkoi italian hallitsemista. Tuohon aikaan lännessä ei ollut mitään kaupunkia tai hallintoa, vaan kaikki tuo maa oli vain Noahin pojan Japhetin heimon jäsenten asuttama jotka olivat muuttaneet sinne. Picus Zeus eli 130 vuotta, kontrolloi länttä ja halliten siellä. Hänellä oli monia poikia ja tyttäriä kauniiden naisten kautta, sillä hänellä oli tapana vietellä heitä. Sillä hänellä oli mystistä tietoa sekä hänellä oli tapana esittää näytöksiä ja hämmästyttää naisia jotka pitivät häntä jumalana jotka hän vietteli, koska hän piti heille näytöksiä mekaanisin keinoin. Picus Zeuksella oli poika nimeltä Faunus, jota hän kutsui myös Hermekseksi planeetan mukaan. Kun Picus Zeus oli kuoleman kynnyksellä, hän määräsi ruumiinsa haudattavaksi kreetan saarelle. Hänen lapsensa rakensivat hänen kunniakseen pyhäkön ja laskivat hänet hautaan kreetan saarelle. Tämä kreetalla sijainnut hauta on säilynyt nykypäivään asti ja siinä on kaiverrus: ”Tässä lepää Picus Zeus, jota kutsuttiin myös Diaksi”. Kuten oppinein Diodoros kronikoitsija on kirjoittanut tästä ja kertonut jumalia käsittelevässä tutkielmassaan, että Zeus Kronoksen poika lepää kreetalla.

14. Picus Zeuksen kuoleman jälkeen hänen poikansa Faunus Hermes hallitsi italiaa 35 vuoden ajan. Hän oli taitava ja oppimishaluinen mies, joka löysi ensimmäisenä lännessä kullankaivun ja -sulatuksen taidon. Hän sai tietää, että hänen veljensä jotka olivat syntyneet hänen isänsä Picus Zeuksen viettelemien naisten kanssa, olivat kateellisia hänelle ja halusivat tappaa hänet. Heitä oli paljon, ehkä noin 70, sillä Zeus sai lapsia monien naisten kanssa solmituista suhteista. Yksi poika tunnettiin nimellä Menados. Zeus oli maannut thebanilaisen Alkmenen, Amfitryonin vaimon kanssa ja sai hänen kanssaan toisen pojan nimeltään Herakles. Alkmenen poika, joka tunnettiin myös nimellä Triesperos. Hän oli ensimmäinen joka harjoitti fiosofiaa Hesperian alueilla eli lännessä. Hänen perheenjäsenet jumalallistivat hänet kuolemansa jälkeen ja nimesivät hänen mukaansa tähden taivaalla, joka tunnetaan nimellä Herakleenviitta. He kuvaavat hänet leijonannahkaan pukeutuneena, nuija kädessä ja kolme omenaa toisessa kädessään - josta he kertovat myytin, jonka mukaan hän varasti kolme omenaa tappaessaan lohikäärmeen nuijansa avulla. Toisin sanoen hän voitti pahat himon viettelevät ajatukset filosofian nuijalla, jota pitäen otteessaan urhealla mielellä kuin leijonannahkaa ja näin hän sai kolme omenaa, eli kolme hyvettä: vihan, ahneuden ja aistillisuuden vapauden. Sillä vakaalla sielun nuijalla, päättäväisen ja siveän ajatuksen leijonannahalla hän voitti maallisen taistelun alkeelisia himoja vastaan ja harjoitti filosofiaa kuolemaansa asti. Kuten oppinein Herodotos on kirjoittanut joka kertoi, että oli seitsemän muutakin Heraklesta. Sen, mitä on sanottu allegorisesti Herakleeksesta, on kertonut oppinein kronikoitsija Theofilos.

Kun Hermes sai tietää veljiensä juonittelusta häntä vastaan, hän vetäytyi ja otti mukaansa valtavan määrän kultaa ja meni egyptiin, Noahin pojan Hamin heimon luokse. He ottivat hänet kunnialla vastaan ja hän jäi sinne kohdellen kaikkia ylimielisesti, pukeutuneena kultaiseen viittaan. Hän harjoitti filosofiaa egyptiläisten keskuudessa ja lausui heille ennustuksia. Hän oli luonnostaan erittäin älykäs, he kunnioittivat häntä ja kutsuivat Hermestä jumalaksi. Hän ennusti tulevaisuutta, antoi heille jumalalta vastauksen tulevista ja antoi heille rahaa, siksi he kutsuivat häntä "rikkauden antajaksi" ja pitivät häntä kultaisena jumalana.

15. Kun Hermes saapui egyptiin, Hamin sukuun kuuluva Mestrem hallitsi silloin egyptiläisiä. Hänen kuoltuaan egyptiläiset tekivät Hermeksestä hallitsijan ja hän hallitsi egyptiläisiä 39 vuotta ylimielisesti.

Hänen jälkeensä Hephaistos hallitsi egyptiläisiä 1680 päivää eli neljä vuotta ja 38 päivää. Egyptiläiset eivät osanneet mitata vuosia, vaan kutsuivat päivän kiertoa "vuosiksi". He kutsuivat Hephaistosta jumalaksi, sillä hän oli taistelija jolla oli mystistä tietoa. Hän kaatui hevosensa kanssa taisteluun lähdettyään ja jäi haavastaan ontumaan.

Hephaistos sääti lain, jonka mukaan egyptiläisten naisten oli oltava yksiavioisia ja elettävä siveästi, sekä aviorikoksesta kiinnijääviä oli rangaistava. Egyptiläiset olivat hänelle kiitollisia, koska tämä oli ensimmäinen sivellisyyttä koskeva laki jonka he saivat.

Hephaistos sai mystisen rukouksen avulla pihdit, joilla valmistettiin raudasta työvälineitä. Siten hänestä tuli sodissa ylivoimainen. He vastustivat häntä, koska hän oli säätänyt siveyslain ja antanut heille voimaa ja turvaa, sillä ennen hänen aikaansa ihmiset olivat taistelleet nuijilla ja kivillä.

KIRJA 2.

1. Hephaistoksen kuoleman jälkeen hänen poikansa Helios hallitsi egyptiläisiä 4477 päivää eli 12 vuotta ja 97 päivää, sillä sen ajan egyptiläiset eivätkä muutkaan ihmiset osanneet laskea aikoja. Toiset laskivat kuun kiertokulun vuosiksi, toiset laskivat päivien kiertokulun vuosiksi. Sillä kahdentoista kuukauden mukaan laskeminen keksittiin siitä ajasta lähtien kun ihmiset maksoivat hallitsijalle veroja.

2. Helios, Hephaistoksen poika oli hyvin antelias. Hänelle ilmoitettiin eräästä egyptiläisestä naisesta, joka kuului niihin jotka nauttivat mittavasta omaisuudesta ja kuului arvovaltaiseen joukkoon, oli rakastunut johonkuhun ja teki aviorikoksen hänen kanssaan. Kun Helios kuuli tämän, hän halusi ottaa naisen kiinni, koska hänen isänsä Hephaistoksen laki ei saanut rikkoa sitä. Hän otti sotilaita armeijastaan, koska oli saanut selville, että naisen aviorikos tapahtuisi yöllä. Hän tunkeutui hänen luokseen kun hänen miehensä ei ollut paikalla ja löysi hänet nukkumasta toisen miehen, hänen rakastajansa kanssa. Heti hän vei hänet pois ja esitteli häntä kulkueissa ympäri Egyptin maata kidutettuaan häntä. Siveys levisi laajalle Egyptin maassa. Hän teloitutti tuon avionrikkojan ja oli ylistetty. Runoilija Homeros kertoo tämän tarinan runollisesti: Helios, hän sanoo, tuomitsi Afroditen, koska oli yöllä maannut Areksen kanssa. Hän käytti nimeä Afrodite siitä himosta haureuteen, jonka hallitsija Helios tuomitsi. Totuuden, kuten edellä on kirjoittanut oppinein kronikoitsija Palaiphatos.

3. Hallitsija Helioksen, Hephaistoksen pojan kuoleman jälkeen Sosis hallitsi egyptiläisiä. Hänen valtakautensa jälkeen hallitsi Osiris, Osiriksen jälkeen Horus ja Horuksen jälkeen Thoulis, joka valtasi suurella joukolla koko maan aina valtamerelle asti. Palatessaan hän meni ylimielisesti afrikan maassa olevan oraakkelin luokse. Uhrattuaan hän esitti toivomuksen sanoen: ”Kerro, tulen herra, sinä joka et valehtele, siunattu sinä joka taivutat ikuisen kulkusi - kuka ennen minun valtakauttani kykeni alistamaan kaiken ja kuka tekee niin minun jälkeeni?”. Tämä vastaus annettiin hänelle: "Ensin Jumala, sen jälkeen Sana ja Henki heidän kanssaan. Kaikki on luotu yhdessä ja kulkee sitä yhtä kohti, jonka voima on ikuinen. Mene nopein jaloin, kuolevainen ja lopeta häpeällinen elämäsi". Hän lähti oraakkelin luota välittömästi ja hänet murhattiin afrikassa omien sotilaidensa toimesta, jotka olivat juonineet häntä vastaan.

Näiden muinaisten ja historiallisten egyptin valtakuntien historian kirjoitti Manetho. Hänen kirjoituksissaan on mainittu, että viidelle planeetalle on annettu erilaisia nimiä: Kronos nimellä tunnettua planeettaa kutsuttiin loistavaksi, Zeus soihduksi, Ares tulinen, Afrodite kaunein ja Hermes kirkkain. Oppinein Sotates tulkitsee näitä nimiä myöhemmin.

4. Tämän aikakauden jälkeen Sostris oli ensimmäinen Hamin heimon edustaja, joka hallitsi egyptiläisiä. Hän tarttui aseisiin ja aloitti sodan assyrialaisia vastaan. Hän alisti heidät, chaldeanlaiset ja persialaiset aina babyloniin asti. Samoin hän alisti aasian, koko euroopan, scythian ja moesian. Kun hän oli palaamassa scythian maasta egyptiin, hän valitsi 15 000 nuorta sotilasta. Hän pakotti heidät muuttamaan ja määräsi heidät asumaan persiaan, sitten antoi heille siellä minkä tahansa maan jonka he valitsivat. Nämä scythit ovat pysyneet persiassa aina tuosta ajasta nykypäivään asti ja persialaiset kutsuivat heitä nimellä parthialaiset, joka persian kielessä tarkoittaa scythejä. He ovat säilyttäneet scythien pukeutumisen, kielen ja lait tähän päivään asti, he ovat myös hyvin rajuja taistelussa, kuten oppinut Herodotos on kirjoittanut.

5. Edellä mainitun Sostrisin valtakaudella eli egyptiläinen Hermes Trismegistos, joka oli valtavan viisas mies. Hän julisti, että sanoinkuvaamattoman Luojan nimi sisälsi kolme hyvin suurta olemusta, mutta hän sanoi että ne olivat yksi jumaluus. Niinpä egyptiläiset kutsuivat häntä Hermes Trismegistokseksi (Hermes kolmesti-suurin). Sillä hänen on useissa kirjoituksissaan kerrottu sanoneen Asklepiokselle Jumalan olemuksesta seuraavaa: "Jos kaikkien Herra ei olisi ennakoinut minulle tätä sanaa, tällainen intohimo tutkia tätä aihetta ei olisi tarttunut teihin. Sillä ei ole mahdollista, että tällaisia salaisuuksia annettaisiin perehtymättömille, mutta kuunnelkaa älyllänne. On vain yksi älyllinen valo, joka oli olemassa ennen älyllistä. Ei ollut mitään muuta kuin sen ykseys, se on olemassa ikuisesti itsessään, se hallitsee kaiken ikuisesti älyllään, valollaan ja hengellään. Sen ulkopuolella ei ole mitään jumalaa, enkeliä, demonia eikä mitään muutakaan olentoa. Sillä se on kaikkeuden Herra ja Jumala, kaikki on olemassa sen kautta ja siinä. Sillä sen Sana lähti liikkeelle joka oli täydellinen ja hedelmällinen vesi ja teki veden kantamaan hedelmää." Näin puhuttuaan, hän rukoili sanoen: "Vannon sinun kauttasi taivas, kaikkivaltiaan Jumalan viisas aikaansaannos: olkoon sinun varjeluksesi. Minä vannon sinun kauttasi, Isän ääni, ensimmäisenä lausuttua, hänen ainosyntyisen Sanansa". Nämä asiat on kirjattu aineistoon, jonka pyhä Kyrillos⁴ on kerännyt teokseensa keisari Julianusta vastaan, jossa hän sanoo, että vaikka Hermes Trismegistos ei tiennyt tulevasta, hän tunnusti kolminaisuuden konsubstantiivisuuden⁵.

6. Hallitsija Sostris saapui voittonsa jälkeen egyptiin ja kuoli. Hänen jälkeensä egyptiläisiä hallitsi faarao, jota kutsuttiin myös nimellä Naracho.

7. Edellä mainitun Picus Zeuksen aikana ilmestyi läntisillä alueilla argivesten mailla mies, joka kuului Japhetin sukuun ja jonka nimi oli Inachos. Hän oli tuon maan ensimmäinen hallitsija ja rakensi sinne kaupungin, jolle hän antoi nimen Iopolis, kuun mukaan jota hän palvoi. Sillä argiveslaiset kertovat mysteereissään nykyäänkin, että Io on kuun salainen nimi. Hän rakensi kaupunkiin myös temppelin kuulle ja omisti sille pronssisen patsaan, johon hän kirjoitutti: ”Io, siunattu valonkantaja”. Inachos otti vaimon nimeltä Melia, jonka kanssa hän sai kolme lasta, Kasosin, Belosin ja tyttären, jonka hän nimesi kuun mukaan Ioksi, sillä tyttö oli erittäin kaunis.

Picus Zeus läntisten alueiden hallitsija kuulessaan, että Inachosilla oli kaunis neitsyt tytär, lähetti hakemaan Iota, Inachoksen tytärtä hänen luokseen. Hän vietteli hänet, teki hänet raskaaksi ja sai tältä tyttären, jota hän kutsui nimellä Libye. Io oli surullinen siitä mitä hänelle oli tapahtunut, eikä halunnut elää Picuksen kanssa, vaan pakeni hänen ja kaikkien muiden luota sekä hylkäsi tyttärensä. Koska hän häpesi esittäytyä isänsä Inachosin eteen, hän pakeni ja purjehti egyptiin. Hän saapui egyptin maahan ja asui siellä. Mutta jonkin ajan kuluttua Io sai tietää, että egyptissä hallitsi Hermes, joka oli Picus Zeuksen poika, niin hän pakeni sieltä häntä peläten syyriassa sijaitsevalle Silpios-vuorelle. Sinne Seleukos Nikator Makedonialainen rakensi joitakin vuosia myöhemmin kaupungin, jonka hän nimesi poikansa mukaan Antioch the Great⁶. Io lähti syyriaan ja kuoli siellä, kuten suuresti oppinut Theophilos on kirjoittanut. Toiset ovat maininneen, että Io kuoli egyptissä.

Hänen isänsä Inachos lähetti Ion veljet ja sukulaisensa sekä heidän kanssaan Triptolemoksen ja muutamia argiveslaisia etsimään Iota. He etsivät kaikkialta, mutta eivät löytäneet häntä. Kun Iopoliksen argivelaiset saivat tietää, että Io oli kuollut syyrian maassa. He menivät sinne ja viipyivät siellä lyhyen aikaa koputtaen jokaiseen taloon ja sanoen: ”Pelastukoon Ion sielu”. Vastaus paljastui heille unessa ja he näkivät hiehon, joka puhutteli heitä ihmisäänellä sanoen: ”Tässä olen minä, Io”. Herättyään he ihmettelivät edelleen unen merkitystä. Sitten pääteltyään, että Io oli haudattu vuorelle, he rakensivat hänelle pyhäkön sinne Silpios-vuorelle ja asuivat siellä. Rakentaen kaupungin itselleen, jota he kutsuivat Iopolikseksi. Sen asukkaita ovat syyrialaiset kutsuneet Ionitai nimellä tähän päivään asti. Siitä lähtien, kun argiveslaiset tulivat Ioa etsimään, ovat antiokian syyrialaiset nykypäivään asti suorittaneet tämän muistoriitin koputtamalla joka vuosi tähän aikaan helleenien taloihin. Syy miksi argivelaiset jäivät syyriaan oli siinä, että hallitsija Inachos, Ion isä oli antanut heille ohjeet, kun he lähtivät argivelaisten maasta. Niinpä ionitailaiset rakensivat Kronokselle temppelin Silpios vuorelle.

8. Ion ja Picus Zeuksen tytär Libye otti puolisoksi Poseidon-nimisen miehen, he saivat kolme lasta, Agenor, Belos ja Enyalios. Agenor ja Belos myös saapuivat syyriaan etsimään Ioa, nähdäkseen oliko hän vielä elossa ja etsimään hänen veljiään siellä, koska he olivat heidän sukulaisiaan. Mutta he eivät löytäneet ketään ja niin he palasivat takaisin. Belos lähti egyptiin, jossa hän meni naimisiin Sidan kanssa ja sai kaksi poikaa, Egyptoksen ja Danaoksen. Agenor lähti phoeniceen ja meni naimisiin Tyron kanssa. Hän rakensi kaupungin jolle antoi nimen Tyre, vaimonsa mukaan. Niinpä hän hallitsi siellä ja sai Tyresta poikia - Kadmos, Phoinix, Syros ja Kilix, sekä tyttären jonka hän nimesi Europeksi. Agenor hallitsi näitä alueita 63 vuotta. Runoilijat ovat todenneet, että Europe oli hallitsija Agenorin pojan Phoinixin tytär, mutta he eivät ole yhtä mieltä kronikoitsijoiden kanssa.

Kreetan hallitsija Tauros hyökkäsi Tyren kaupunkiin, hän taisteli meritaistelussa ja otti siellä monia vankeja joiden joukossa oli myös hallitsija Agenorin tytär Europe. Agenor ja hänen poikansa taistelivat ”rajamailla”. Tämän huomattuaan kreetan hallitsija Tauros hyökkäsi yllättäen maahan meritse. Tyren kansa on viettänyt tuon illan muistoriittiä tähän päivään asti ja kutsunut sitä ”kirotuksi illaksi”. Tauros vei Europen omaan maahan ja teki hänestä vaimonsa, koska hän oli neitsyt ja kaunis. Hän kutsui näitä alueita hänen mukaansa nimellä ”Europe”. Hän sai Europen kanssa pojan, jonka nimi oli Minos, kuten kaikkein oppinein Euripides on runollisesti kirjoittanut. Hän kertoo: ”Zeus, joka oli muuttunut häräksi (Tauros), kutsui pois Europen”.

Hallitsija Tauros rakennutti kreetan saarelle suuren kaupungin, jonka hän nimesi Gortyniksi äidinsä mukaan, joka oli sukua Picus Zeukselle. Kalliniken kaupungin hän nimesi kuitenkin Tyche neidon mukaan, jonka hän uhrasi. Hallitsija Agenor palasi sodasta Tyrekseen ja sai tietää Tauroksen yllättävästä hyökkäyksestä ja raiskauksesta. Hän lähetti välittömästi Kadmoksen suuren rahasumman ja armeijan kanssa etsimään Europea. Kuoleman kynnyksellä hallitsija Agenor määräsi, että kaikki hänen valloittamansa maat jaettaisiin hänen kolmen poikansa kesken. Phoinix otti Tyren ja sen lähialueet ja nimesi hänelle alistetun alueen Phoinicaksi, samoin Syros nimesi hänelle osoitetun alueen syriaksi nimensä mukaan, myös Kilix nimesi hänelle osoitetun alueen ciliciaksi itsensä mukaan.

9. Phoinixin valtakaudella eli filosofi Herakles, joka tunnettiin nimellä Tyrian, löysi murexin⁷. Kun hän vaelteli meren rannalla tyren kaupungin lähellä, näki paimenkoiran syövän niin sanottua murexia, joka muistuttaa pientä merietanaa. Hän näki paimenen, joka luuli koiransa vuotavan verta, nappasi lammaslaumastaan tupsun villaa ja sillä pyyhkivän pois koiran suusta valuvan veren ja silloin näki sen tahrivan villan. Herakles huomasi, että kyseessä ei ollut verta, vaan hyvin poikkeuksellisen väriaine, jota hän hämmästeli. Tietäessään villaan jäänneen väriäineen tulleen murexista, otti hän villan paimenelta ja vei sen suurena lahjana tyren hallitsijalle Phoinixille.

Samoin Phoinix yllättyi väriaineen ihmeellisestä väristä ja oli hämmästynyt sen löytymisestä. Hän käski värjätä villan mureksin värillä ja tehdä siitä itselleen hallitsijan kaavun. Niinpä Phoinix oli ensimmäinen, joka käytti purppuranpunaista kaapua. Kaikki ihmettelivät hänen ylhäisestä vaatetustaan ja sanoivat, että se oli ihmeellinen näkymä. Phoinix määräsi, että siitä lähtien kukaan hänen valtakuntansa jäsenistä ei enää saisi pukeutua näin loistaviin, maasta ja merestä peräisin oleviin vaatteisiin, paitsi hän itse ja ne, jotka hallitsivat phoinicea hänen jälkeensä, jotta armeija ja koko kansa tunnistaisi hallitsijan hänen ihmeellisestä ja epätavallisesta vaatetuksestaan. Sillä sitä ennen ihmiset eivät osanneet värjätä erivärisiä viittoja, vaan he tekivät lampaanvilloista, minkälaisia viittoja ne sitten olivatkaan ja käyttivät niitä. Jopa hallitsijat käyttivät viittoja joiden värit olivat sen villan värisiä josta ne oli silloin tehty, eikä alamainen kansa tunnistanut hallitsijaa helposti. Kun sitten eri alueiden hallitsijat ja toparit⁸ kuulivat tästä, he kehittelivät itselleen erilaisia viittoja sekä kultaisia rintaneuloja ja mantteleita, jotka he värjäsivät purppuraksi tai punaiseksi tietyistä kasveista saadulla väriaineella ja pukeutuivat niihin jotta kansa tunnistaisi heidät, kuten oppinein Palaiphatos on kirjoittanut.

10. Monia vuosia myöhemmin roomalaiset valloittivat phoinicean ja he ottivat käyttöön heidän hallitsijan asun, joka oli alun perin löydetty käyttämällä muraxia ja jota he kutsuivat roomalaisittain toogaksi. Roomalaiset konsulit käyttävät nykyäänkin tätä pukua. Numa Pompilius, joka hallitsi roomaa Romuksen ja Remuksen jälkeen, otti vastaan lähettiläitä pelasgialaisina tunnetun kansan maasta. Heillä oli päällään punaraidalliset viitat, kuten isaurianien maasta tulevilla miehillä. Numa ihastui heidän asuihin ja määräsi ensimmäisenä, että roomassa oli käytettävä viittoja. Keisarilliset viitat olivat purppuranpunaisia joissa oli kultaraidat. Senaattoreilla sekä siviili- ja sotilasarvoltaan korkea-arvoisilla miehillä viitat, joissa oli purppuranpunaiset raidat, ne olivat keisarillisten vaatteiden symboli ja sillä osoittivat heidän asemaansa rooman valtiossa ja lojaalisuuttaan sitä kohtaan. Numa määräsi, ettei kukaan saanut tulla palatsissa hänen eteensä ilman asua johon kuului tämä viitta. Palatsin vartijat eivät päästäneet ketään palatsiin, ellei hänellä ollut viittaa, jossa oli keisarillisen asun tunnusmerkki, kuten oppinein roomalaisten historioitsija Tranquillus on kirjoittanut.

11. Syros, Agenorin poika⁹, josta tuli oppinut mies, kirjoitti aritmeettisesta filosofiasta phoinicean kirjoitustavalla. Hän esitti myös, että tahto on ruumiiton sekä ruumis ja sielu voivat siirtyä toisenlaisiin eläimiin. Syros oli ensimmäinen, joka esitti nämä opit, kuten oppinein Clemens on kirjoittanut.

12. Siihen aikaan eli Phalek, Hberin poika, jumalaapelkäävä ja oppinut mies, joka eli 339 vuotta ja josta profeetta Mooses kirjoitti.

Näin ollen Adamista Phalekiin oli kulunut 3000 vuotta profeetan mukaan.

13. Edellä mainitulla Picus Zeuksella oli Hermeksen ja Heraklen lisäksi toinenkin poika Perseus, jonka oli saannut kauniin naisen kanssa nimeltään Danae, tämä oli Akrisioksen tytär, joka oli alun perin argilaisten maasta. Oppinein Euripides kirjoitti näytelmässään hänestä myytillisen juonen, jonka mukaan Danae pantiin arkkuun ja heitettiin mereen sen jälkeen, kun Zeus oli maannut hänet ja muuttanut hänet kullaksi. Oppinein historiankirjoittaja Bouttios kertoi, että kun Danae oli meren rannalla sijaitsevassa luolassa, Picus Zeus suostutteli häntä suurella kultasummalla ja niin sai hänet valloitettua. Sitten hän vei Danaen mukanaan, koska tämä oli hyvin kaunis ja vietteli hänet. Hän sai häneltä pojan nimeltä Perseus, joka mainittiin edellä. Ihmiset kirjoittavat, että Perseuksella oli siivet, koska hän oli lapsesta asti ollut hyvin nopea. Niinpä hänen isänsä Picus Zeus opetti hänet suoriutumaan ja täydentämään inhottavan skyphoksen noituutta, niin hän opetti hänelle kaikki sen mystiset ja kunniattomat petollisuudet. Zeus sanoi Perseukselle: ”Tällä voitat kaikki vihollisesi, ne, jotka vihaavat sinua ja kaikki vastustajasi. Kaikki jotka katsovat tuota kasvoa, sokeutuvat ja pysyvät liikkumattomina, ikään kuin kuolleina ja sinun teurastamina”.

14. Niin hänen isänsä Picus Zeus sai vakuutettua Perseuksen. Myöhemmin hänen isänsä Picuksen kuoltua ja Perseus kasvettuaan täysi-ikäiseksi, hän valloitti assyrialaisten valtakunnan. Hän oli kateellinen isänsä veljen, setänsä Ninoksen lapsille. Niinpä hän käytyään oraakkelin luona, suuntasi Libyan maahan. Matkalla tien varrella Perseus kohtasi maalaistytön, neitsyen, jolla oli pitkät hiukset ja hänen silmät kohtasivat Perseuksen. Perseus pysähtyi ja kysyi tytöltä: ”Mikä on nimesi?” Tyttö vastasi vilpittömästi: ”Medusa”. Perseus tarttui tyttöä hiuksista, katkaisi hänen päänsä ja suoritti heti sen päällä mysteereitä, kuten hänen isänsä Picus oli opettanut inhottavassa noituudessa. Hän kantoi päätä mukanaan kaikkia vastustajiaan ja vihollisiaan vastaan, alistamaan ja tuhoamaan ne. Hän kutsui päätä ”Gorgon” (nopea) nimellä, koska se auttoi nopeasti ja oli tehokas vihollisia vastaan.

15. Sieltä hän saapui ethiopian maahan, jota Kepheus hallitsi. Kun hän löysi sieltä Poseidonin temppelin, hän meni sisään ja näki temppelissä asuvan tytön, neitsyen nimeltään Andromeda, joka oli isänsä Kepheuksen lupauksen mukaisesti vihitty temppeliin. Perseus raahasi tytön pois temppelistä, makasi hänet kauneutensa vuoksi ja teki hänestä vaimonsa.

16. Perseus purjehti pois ja jätti tuon maan. Hän matkusti kohti assyrialaisten maata ja saapui lykaonian maahan. Kun sen asukkaat kuulivat tästä, he nousivat häntä vastaan välittömästi ja taistelivat häntä vastaan. Perseus valloitti lykaonian gorgonin pään avulla.

17. Hän löysi kylän nimeltä Amandra, teki siitä kaupungin ja pystytti porttien ulkopuolelle itseään esittävän patsaan, joka kantoi Gorgonin kuvaa. Sitten hän uhrasi ja nimesi tyche kaupungin Persis nimiseksi, itsensä mukaan. Tämä patsas seisoo siellä nykyäänkin. Hän nimesi kaupungin Iconiumiksi, koska hän oli viennyt sinne kuvan (ikonin) ensimmäisestä voitostaan gorgonin kanssa. Hän alisti myös muut alueet kohtaamatta vastarintaa.

18. Kun Perseus saapui Isauriaan ja Ciliciaan, kohtasi hän vihollisen vastarintaa, hänelle annettiin tämä ennustus. ”Kun laskeudut hevoseltasi ja asetat jalkapohjasi (tarsoksen) maahan, saat voiton.” Niinpä Perseus laskeutui hevosen selästä Andrasos-nimisessä kylässä ja asetti siellä jalkateränsä maahan. Saatuaan voiton Gorgonin avulla, hän teki kylästä kaupungin ja antoi sille nimen tarsos, jalkateräänsä koskevan ennustuksen mukaan. Sitten hän uhrasi Parthenope-nimisen viattoman tytön, puhdistaakseen kaupungin.

19. Kun hän oli toimittanut kiitosuhrit, hän lähti sieltä Argaios-vuoren kautta assyrialaisia vastaan. Hän voitti heidät ja surmasi heidän hallitsijan Sardanapoloksen, joka oli hänen omaa sukuaan. Hän alisti assyrialaiset valtansa alle ja hallitsi heitä 53 vuotta. Hän kutsui heitä persialaisiksi itsensä mukaan ja riisti assyrialaisilta sekä heidän valtakuntansa ja nimensä. Hän istutti puita ja kutsui niitä perseai¹⁰ nimellä. Hän istutti perseai puita paitsi sinne myös egyptin maihin muistoksi itsestään. Hän opetti myös persialaisille Medusan vastenmielisen ja epäpyhän skyphos-riitin. Tämän opetuksen vuoksi hän kutsui heidän maataan nimellä Medes.

20. Kun Perseus oli hallinnut persiaa monta vuotta, hän sai tietää, että Agrosista kotoisin olevat Ionitait asuivat syyriassa. Niinpä hän meni syyriassa sijaitsevalle Silpios vuorelle tapaamaan heitä, sillä he olivat hänen sukulaisiaan. He ottivat hänet vastaan ja osoittivat hänelle kunnioitusta. Kun nämä argoksesta kotoisin olevat Iopolitai heimon jäsenet huomasivat, että myös Perseus polveutui Argoksen suvusta, he ilahtuivat ja ylistivät häntä. Mutta tuli myrsky ja joki joka tunnetaan nimellä Lohikäärme, mutta jonka nimi on nykyään Orontes ja joka virtaa Ionitain kaupungin vieressä oli tulvimassa. Perseus pyysi Ionitaita rukoilemaan. Kun he rukoilivat ja suorittivat mysteereitä, taivaasta putosi ukonilman mukana tulipallo, joka sai myrskyn loppumaan ja hillitsi joen vedet. Tästä tapahtumasta hämmästyneenä Perseus sytytti välittömästi tuosta tulipallosta tulen ja hän piti sitä suojassaan. Tästä tulesta hän vei tulen omaan valtakuntaansa persian alueille. Perseus opetti ihmisiä kunnioittamaan tuota tulta, jonka hän kertoi nähneensä pudonneen taivaasta. Persialaiset kunnioittavat tätä tulta jumalallisena nykypäivään saakka. Perseus rakensi persiaan tulelle temppelin ja nimitti sinne palvelemaan pyhiä miehiä, joita hän kutsui maageiksi. Pausians, oppinein kronikoitsija on kirjoittanut näin.

21. Jonkin ajan kuluttua keisari Kepheus, Andromedan isä, hyökkäsi hänen kimppuunsa etiopiasta ja ryhtyi sotaan häntä vastaan. Vanhuutensa vuoksi Kepheus ei kyennyt näkemään. Kun Perseus kuuli, että Kefeus aloitti sodan häntä vastaan, hän suuttui suunnattomasti. Hän marssi häntä vastaan pitelemällä Gorgonin päätä ja näytti sitä hänelle. Koska Kepheus ei nähnyt, hän hyökkäsi häntä vastaan hevosen selässä. Perseus ei tiennyt, että Kepheus ei nähnyt ja ajatteli, että hänen kädessään ollut Gorgonin pää oli menettänyt voimansa. Niinpä hän käänsi pään itseään kohti ja katsoi sitä. Hän sokeutui, seisoi liikkumatta kuin kuollut ja sai surmansa. Sitten Perseuksen ja Andromedan poika hallitsi persialaisia, isoisänsä etiopian hallitsijan Kepheuksen nimittämänä. Kepheus antoi käskyn, että Gorgonin inhottava pää poltettiin ja sitten hän lähti omaan maahansa. Perseuksen jälkeläiset jäivät sen jälkeen hallitsemaan babylonian maata.

22. Aikaisemmin edellä mainittu Kadmos, Agenorin poika, saapui boiotian maahan phoinicesta. Hänen isänsä oli lähettänyt hänet etsimään ja pelastamaan sisarensa Europen. Kun Kadmos sai tietää, että Europe hallitsi kreetaa, hän lähti boiotiasta. Boiotiassa ollessaan hän opetti kansalle phoinicialaista kirjoitusta, jota kansa ei osannut. Niinpä he kunnioittivat häntä ja tekivät hänestä boiotian hallitsijan, sillä hän oli näoltänsä komea. Hän hallitsi boiotiaa 62 vuotta. Hän meni naimisiin tuosta maasta kotoisin olevan naisen kanssa nimeltään Harmonia. Hän sai tältä kuusi tytärtä: Ino, Agave, Semele, Eurynome, Kleantho ja Eurydike. Kun nämä tytöt kasvoivat aikuisiksi, heitä kutsuttiin Kadmiades (Kadmoksen tyttäret). Kadmos rakensi boiotiassa suuren kaupungin, jonka hän nimesi itsensä mukaan Kadmeiaksi halliten siellä.

23. Hän kutsui maanpaosta takaisin Teiresiaksen, boiotilaisen filosofin, metsästäjän, rikkaan, ylhäisen ja viisaan miehen. Hän toi helleniläisille uskomuksen siitä, että kaikki asiat liikkuvat itsestään ja että maailma on suunnittelematon. Papit juonittelivat häntä vastaan ja hänet karkotettiin Daphnaioksen Apollonin temppeliin syytettynä siitä, että hänellä oli naisen mieli ja että hän oli liian innokkaasti tutkinut, miten nainen tulee raskaaksi yhdyttyään miehen kanssa, miten veren ominaisuus jakautuu luihin, lihaan, suoniin, hermoihin ja vereen ja miten lapsi saa elämän ja syntyy. Oppinein Kephalion on kirjoittanut nämä asiat. Oppinein Sofokles kirjoitti näytelmän ja kertoi runollisesti, että Teiresias näki Pallaksen kylpevän ja muuttui naiseksi. Teiresias hän sanoi, että pyrki tuntemaan luojan viisauden eikä kyennyt siihen. Niinpä Sofokles totesi kirjoituksissaan, että seuraava on totta: "On yksi Jumala, joka loi taivaan ja laajan maan, hohtavan sinisen meren aallot ja tuulten voiman. Mutta me kuolevaiset, jotka olemme sydämissämme pahasti harhaanjohdettuja, olemme perustaneet kärsimyksemme lohdutukseksi kivestä ja puusta tehtyjä jumalankuvia tai kullasta tai norsunluusta työstettyjä hahmoja. Suoritamme niille uhrauksia ja tyhjiä juhlia niille sekä luulemme olevamme hurskaita". Sofokles näyttää uskoneen yhteen hallitsevaan lakiin.

24. Kadmos antoi tyttärensä Agaven avioliittoon senaattorille nimeltä Echion, joka sai tältä pojan nimeltä Pentheus. Hän oli älykäs mies sekä käytännön viisaudessa että kaikessa muussakin. Mies nimeltä Polymedon rakastui Kadmoksen toiseen tyttäreen Semeleen, joka oli erittäin kaunis. Polymedon oli senaattori Aitherionin poika, joka polveutui Picus Zeuksen suvusta. Polymedon vietteli Semelen ja sai tältä pojan. Kun Semele kantoi lasta kohdussaan, puhkesi myrsky johon liittyi voimakasta salamointia ja ukkosta. Semele oli kauhistunut ja synnytti seitsemän kuukauden ikäisen lapsen, mutta hän ei kestänyt kipuja ja kuoli. Kadmos lähetti lapsen nysian maahan, jossa hänet kasvatettiin. Koska lapsi syntyi ennenaikaisesti, hän sai lisää elinaikaa syntymänsä lisäksi. Tästä syystä on kirjoitettu, että Zeus suojasi lasta omassa helmassaan ajan, jonka hänen olisi pitänyt olla äitinsä kohdussa, kuten oppinein Palaiphatos on kirjoittanut. Lapsen isoisä Kadmos antoi lapselle nimen Nysios, mutta muut ihmiset antoivat hänelle nimen Dionysos, koska hän teki ihmeitä rukoilemalla aurinkoa ja koska hän löysi viinin avulla ruokaa ihmisille. Hän toi esille viinin ja maanviljelyksen. Dionysos oppi myös joitakin mystisiä käytäntöjä ja hänestä tuli mysteerien asiantuntija, myös hän teki joitakin ihmeitä. Hän lähti persialaisten ja intialaisen luo ja moniin maihin, hän otti mukaansa suuren armeijan ja esitti joitakin ihmeitä taistellessaan.

25. Kadmos vanheni ja luovutti boiotian valtakunnan hallinnon Echionin pojalle, eli pojanpojalleen Pentheukselle. Senaattorit ja koko kansa hyväksyivät Pentheuksen. Sitten Kadmos otti Teiresiaksen ja asui boiotian maaseudulla, ja suurimman osan ajasta Kithairon vuorella. Kun Dionysos kuuli, että hänen isoisänsä oli tullut vanhaksi, hän tuli Kadmeian kaupunkiin huomattavan joukon kanssa tullakseen siellä hallitsijaksi. Pentheus näki, että hän teki ihmeitä ja että hänellä oli sotajoukkoja ja että hän kutsui koolle kaikki sukulaisensa, joita he kutsuivat Bacchanaaleiksi. Samoin Dionysos opetti kansalaisille salaisia rituaalirukouksia auringolle vakuuttaakseen boiotilaiset siitä, että hän pystyi valtaamaan valtakunnan, koska hänellä oli aseet ja armeija, joita he näkivät hänen kutsuvan nimellä Leapers (skirtai)¹¹, koska ne olivat nopeita ja hyppelivät. He olivat kotoisin bessoi-maasta ja heitä oli opetettu mystisessä viisaudessa.

26. Kun Pentheus kuuli kaiken tämän, hän tuli kateelliseksi Dionysokselle, sillä hän oli kuullut, että tämäkin halusi hallita boiotiaa. Heistä tuli vihollisia ja he kävivät kaupungissa taistelun. Pentheus voitti Dionysoksen ja otti hänet vangiksi, sitoi ja vangitsi hänet odottamaan isoisänsä Kadmoksen saapumista. Mutta Agave, Dionysoksen täti ja Perseuksen äiti, suostutteli poikaansa ja sai hänet vapauttamaan Dionysoksen. Kun hän pääsi vapaaksi, hän suunnitteli miten tappaa Pentheus. Kun hän oli valmistellut joukkonsa, hän kutsui Agaven luokseen ja pyysi tätä sovittelemaan Pentheuksen kanssa ja lähtemään hänen kanssaan Kadmokseen. Agave suostutteli monilla pyynnöillä poikaansa Pentheusta tekemään sovinnon Dionysoksen kanssa ja lähtemään Kadmokseen, koska hän oli tyytymätön molempiin. Agave sopi lähtevänsä heidän mukaansa suostuttelemaan isäänsä. Mutta Dionysos oli vihainen Pentheokselle, koska tämä oli sitonut hänet ja herjannut häntä, sillä Pentheos kertoi kaikille, että Dionysos oli syntynyt avioliiton ulkopuolella. Tästä syystä Euripides, joka vuosia myöhemmin löysi kertomuksen, kirjoitti siitä näytelmän nimeltä The Baccae, jossa hän antoi Pentheukselle nämä sanat: ”Semele, joka oli saanut lapsen kuolevaisen kanssa, katsoi synnin alullesaattajan olevan Zeus”.

27. Kun he olivat päässeet sovintoon, Dionysos käski joukkonsa asettumaan tien kapeaan kohtaan ja ottamaan Pentheuksen kiinni. Kun he olivat valmistautumassa lähtöön, Dionysos meni hänen luokseen muutaman miehen kanssa. Silloin Pentheus, joka ei aavistanut juonta, otti myös mukaansa vain muutaman miehen, myös Agave oli myös heidän mukanaan. Heidän matkansa aikana Dionysos määräsi, että Pentheus oli mestattava ja hänen päänsä annettava hänen äidilleen, koska tämä oli loukannut Dionysosta. Sitten Dionysos palasi Kadmeiaan hallitsemaan siellä. Tämän vuoksi sanotaan, että Agave mestautti oman poikansa, koska hän suostutteli Pentheuksen tekemään sovinnon Dionysoksen kanssa ja oli syypää oman poikansa kuolemaan.

28. Kadmeian kaupungin senaattorit ja kansalaiset eivät hyväksyneet Dionysosta valtakunnan hallitsijaksi. He sanoivat, että hän tappoi oman serkkunsa olematta hallitsija ja jos hänestä tulisi hallitsija, hän tuhoaisi boiotian. He kutsuivat koolle Lykourgoksen, joka oli oppinut mies, niin he vetosivat häneen ja kertoivat hänelle mitä oli tapahtunut. Lykourgos tarttui aseisiin Dionysosta vastaan ja karkotti hänet kadmeian kaupungista ja boiotiasta. Kun Dionysos tajusi, että Lykourgos oli tarttunut aseisiin häntä vastaan, hän pakeni ja meni delfoihin, jossa hän kuoli. Dionysoksen ruumis laskettiin siellä hautaan ja ripusti aseensa sinne temppeliin, kuten oppinein Deinarkos on hänestä kirjoittanut. Samoin oppinein Philokhoros on kirjoittanut saman asian Dionysoksesta jossa hän kertoi, että hänen hautapaikkansa oli nähtävissä delfoissa kultaisen Apollon vieressä. Hänen hautansa on tunnistettu eräästä jalustasta, johon on kirjoitettu: ”Täällä kuolemassa lepää Dionysos, Semelen poika”. Samoin oppinut Kephalion on todennut nämä asiat kirjoituksissaan.

29. Boiotian hallitsijan Kadmoksen kuoleman jälkeen alkoi Nykteus hallita heitä. Hänellä oli tytär nimeltä Antiope, joka oli Helioksen temppelin papitar. Häntä oli opetettu rukoilemaan aurinkoa (Helios) tai Bacchanalaisen mysteeririittien mukaisesti Dionysosta ja siksi häntä kutsuttiin Bacchanaliksi. Hänen isällään Nykteuksella oli veli nimeltä Lykos, Argoksen hallitsija. Hallitsija Lykoksella oli senaattori nimeltä Theoboos, joka oli erään Brontonin poika, Dirken serkku, joka polveutui Picus Zeuksen suvusta. Senaattori Theoboos tuli argoksesta yöksi Helioksen temppeliin täyttääkseen lupauksensa ja näki papitar Antiopen, joka oli hyvin kaunis ja hyvä pituideltaan, niin hän tunsi himoa häntä kohtaan. Hän jäi temppeliin käyttäen tekosyynä rukouslupausta, sillä hän oli sukua Antiopialle, niin hän vietteli ja makasi hänet ja sai hänet raskaaksi. Sitten hän lähti boiotian hallitsijan Nykteuksen pelossa kotimaahansa.

30. Kun hallitsija Nykteus, Antiopen isä sai tietää, että hänet oli vietelty, haki hänet temppelistä ja kuulusteli häntä. Hän sai häneltä tietää, että viettelijä Theoboos oli yksi hänen veljensä Lykoksen senaattoreista ja että hän oli peräisin hänen vaimonsa suvusta. Nykteus, Antionen isä ei tiennyt, että hän oli raskaana ja lähetti hänet veljensä Lykoksen, Argoksen hallitsijan luo, jotta tämä voisi itse tutkia totuuden Antiopen viettelystä. Jos oli totta, että hänen viettelijänsä oli Argoksesta, pitäisi Lykoksen kostaa Antiopelle, koska hän oli saastunut papitar, sekä rangaista sitä syyllistä, joka oli uskaltanut tehdä tällaisen teon papitarta kohtaan. Mutta kun hallitsija Lykos toi Antiopen kuulusteltavaksi, hän näki hänen kauneutensa ja kun hän huomasi että hän oli raskaana, hän sääli häntä. Hän sanoi, että hänen oli odotettava, kunnes hän synnyttäisi ja sitten saisi rangaistuksen papillisen viran häpäisemisestä.

31. Hallitsija Lykosin vaimo oli Dirke. Hän luovutti Antiopen hänelle ja sanoi, että hänen oli pidettävä Antiopea luonaan, kunnes tämä synnyttäisi. Hallitsija Lykos oli Antiopen setä. Antiope synnytti kaksoset, joita hän kutsui nimillä Amphion ja Zethos. Hallitsija Lykoksen käskystä lapset asetettiin synnyttyään näytteille Derasthea nimiseen kylään, joka sijaitsi lähellä Kithairon vuorta. Säälistä näitä lapsukaisia kohtaan, lapseton maanviljelijä Ordion otti heidät pois niiltä, jotka olivat esittelemässä heitä. Hän tiesi, että he olivat papitar Antiopen lapset, sillä hän tunsi hänet ja tiesi hänen olevan papitar. Niin hän kasvatti heidät.

32. Jonkin aikaa myöhemmin argivesten maassa alkoi sota ja hallitsija Lykos lähti taisteluun. Hän vietti kauan aikaa taisteluissa. Hallitsija Lykoksen vaimo Dirke ajatteli, että Lykos ei ollut vielä rankaissut Antiopea lastensa syntymän jälkeen, vaan oli jättänyt hänet rauhaan, koska hän himoitsi Antiopea ja makasi tämän kanssa salassa, koska tämä oli hyvin kaunis. Niinpä hän otti Antiopen ja lähti muutaman sotilaan kanssa ikään kuin maaseudulle Kithairon vuorelle kylään, jossa Antiopen pojat olivat kasvaneet. Dirke ei ollut tietoinen tästä. Hän toi sieltä villin sonnin, kiinnitti soihdun sen sarviin ja antoi käskyn, että Antiope sidottaisiin ja köysi kierrettäisiin sonnin kaulan ympärille, siten Aniope raahattaisiin sonnin mukana kuoliaaksi.

33. Kun kaikki asukkaat saivat tietää Antiopen lähestyvästä kuolemasta ja kuulivat hänen huutonsa, he tulivat paikalle Derasthea nimisestä kylästä. Siellä oli suuri joukko talonpoikia. Heidän joukossaan oli myös Antiopen kaksi poikaa ja heidät kasvattanut maanviljelijä Ordion. He rukoilivat Dirkeä olemaan tappamatta häntä niin kauhealla kuolemalla. Mutta Dirke vastasi, että Antiope oli Helioksen papitar, joka oli tullut vietellyksi ja synnyttänyt haureuden vuoksi kaksospojat, siksi häntä oli rangaistava. Kun Antiopen pojat Setos ja Amphion kuulivat kasvattisisältään Ordionilta, että heidän äitiään Antiopea aiottiin rangaista, he kokosivat kaikki alueen talonpojat, marssivat heidän kanssaan ja tappoivat sotilaat. Tarttuessaan Dirkeen he repäisivät hänen yllään olleen ylhäisen puvun ja vapauttivat Antiopen. Kun Antope oli vapautunut siteistään, hän käski lapsiaan Amphionia ja Zethosta tappamaan Dirken. He ottivat hänet kiinni, sitoivat hänet villihärkään ja niin hän kuoli härän vetämänä. Mutta härkä oli juoksemisesta janoinen ja löytäessään lähteen pysähtyi juomaan. Silloin köysi katkesi ja Dirken ruumis jäi lähteen lähelle. Niinpä tuon alueen lähdettä on kutsuttu Dirke nimellä tuosta tapahtumasta tähän päivään asti.

34. Sitten Setos ja Amphion ottivat äitinsä Antiopen, pakenivat kotimaahansa boiotiaan ja boiotialaiset tunnistivat heidät, kun he ilmestyivät sinne. Heidän isoisänsä Nykteus, boiotian maan hallitsija oli nyt vanhentunut ja kuollut sairauden murtamana. Myöhemmin hallitsija Nykteuksen kuoleman jälkeen kaikki boiotialaiset pyysivät Amphionia ja Zethosta hallitsijoiksi, koska he kuuluivat Nykteuksen kuninkaalliseen sukuun. Niinpä heidät julistettiin hallitsijoiksi, muusikot Amphion ja Zethos hallitsivat boiotian maata.

35. Lyyran soittaja Amphion, rakennutti välittömästi erittäin suuren kaupungin, jossa oli kaksitoista porttia ja joka oli entinen Enclilia niminen kylä. Veljekset nimesivät tämän kaupungin isänsä mukaan Thebaksi äitinsä Antiopen käskystä. He hallitsivat Thebaa monta vuotta ja sen jälkeen myös sitä ympäröivää aluetta kutsuttiin Thebaksi. Keisari Lykos, Dirken aviomies ja heidän setänsä kuoli sodassa. Kephalion on kirjoittanut nämä tosiasiat totuudenmukaisesti, mutta oppinein Euripides kirjoitti näytelmän runollisesti ja kertoi, että Zeus satyyrin muodossa vietteli Antiopen ja tästä syntyivät muusikot Zethos ja Amphion. Hän tarkoitti, että heidän isänsä Theoboos polveutui Picus Zeuksesta metempsykoosin¹² kautta, kun hän tarkoitti, että Zeus vietteli Antiopen sen jälkeen, kun hän oli muuttunut satiiriksi, joka boiotian kielellä tarkoittaa toinen alhaisempi keho.

36. Hallitsijoiden Amphionin ja Setoksen jälkeen heidän jälkeläisensä hallitsivat Thebaa, aina Laioksen ja Iokasten pojan Odipoksen valtakauteen asti.

Theban hallitsijalla Laioksella oli poika nimeltä Iokkas, jonka nimi muutettiin edellä mainituksi Oidipousiksi. Oraakkeli kertoi Laiokselle, että hänen poikansa tulee makaamaan äitinsä Iokasteen kanssa ja käski henkivartijansa sotilaat viemään Oidipousin metsään. Hänen jalkansa oli määrä laittaa puukappaleeseen, johon oli leikattu reiät ja puuhun oli lyötävä nauloja. Tästä on peräisin rangaistus, joka tunnetaan sotilaiden keskuudessa nykyäänkin nimellä cuspos¹³. Ohjeidensa mukaisesti sotilaat jättivät Oidipousin metsään villipetojen saaliiksi.

Talonpoika nimeltä Meliboios tuli metsään kaatamaan puita. Hän löysi Oidipousin raahaamasta itseään maata pitkin turvonnein jaloin. Niinpä hän tarttui puuhun ja hakkasi mukanaan kantamallaan kirveellä puun rikki, jossa Oidipous oli kiinni turvonneiden jalkojen kanssa. Myöhemmin täysikasvuisena Oidipousista tuli urhoollinen mies.

37. Siihen maahan ilmestyi leskirouva nimeltään Sphinx, joka oli hirvittävä ja suuririntainen maalaisnainen. Miehensä kuoleman jälkeen hän keräsi joukon maalaisryöstäjiä jotka oli samanlaisia kuin hän itse. Kyläänsä nimeltä Moabe, joka sijaitsee kahden vuoren välissä ja joiden välissä on vain yksi kapea polku. Sphinx otti rosvojoukkonsa mukaansa ja asettui yhdelle vuorenhuipuista, hän murhasi kaikki ohi kulkeneet matkustajat ja kauppiaat, siten vei heidän omaisuutensa. Hänestä tuli kuuluisa Thebassa. Monet kenraalit ja suuri sotajoukko lähtivät liikkeelle hallitsija Laioksen käskystä, mutta kukaan ei kyennyt voittamaan häntä. Koska hänellä oli vahva asema vuorilla ja koska hänellä oli joukko maalaisrosvoja, jotka jakoivat hänen kanssaan ohikulkevien muukalaisten ja kansalaisten omaisuudet.

38. Kun Oidipous oli täysikasvuinen, hän sai tietää, että hän oli alun perin kotoisin Theban kaupungista. Hän kuuli myös, että eräs maantierosvo nainen nimeltä Sphinx, pahoinpiteli kaikkia niitä, jotka olivat menossa Thebaan ja että kaupunki oli vaikeuksissa. Pohdittuaan ovelan suunnitelman Sphinxin tuhoamiseksi hän keräsi urheita talonpoikia asukkaista jossa hän oli kasvanut, koska hän sanoi aikovansa ryhtyä ryöstäjäksi Sphinxin kanssa. Hän meni tämän luokse ja kysyi, voisiko hänestä tulla hänen kanssaan maantierosvo. Hän näki miltä nuorukainen ja hänen seuralaisensa näyttivät, sitten hyväksyi hänet ja hänen joukkonsa, niinpä Oidipouskin hyökkäsi ohikulkijoiden kimppuun. Löytäessään hetken, jolloin Sphinxillä ei ollut mukanaan maantierosvojen joukkoa, hän tarttui keihääseen ja tappoi hänet. Hän vei kaikki hänen saaliinsa ja tappoi samalla monia hänen miehiään. Oidipous vei Sphinxin ruumiin Theban kaupunkiin, koska hän ja hänen miehensä odottivat saavansa rahaa hallitsija Laiokselta. Kaikki Theban asukkaat olivat hämmästyneitä, ylistivät Oidipousia ja huusivat häntä Theban hallitsijaksi.

39. Hallitsija suuttui kaupungin asukkaille ja lähetti sotajoukon heitä vastaan. Kun sisällissota oli puhjennut, Laios tuli puolustautumaan ennen heitä, mutta häntä ammuttiin nuolella ja hän kuoli. Silloin Iokaste, joka ei halunnut tulla ajetuksi ulos valtakunnasta, kutsui välittömästi Oidipouksen ja teki hänestä hallitsijan. Myöhemmin hän oli huomannut, ettei hänellä ollut vaimoa, hän meni naimisiin Oidipouksen kanssa kaupungin ja senaatin parhaaksi. Näin Oidipous hallitsi Thebaa 19 vuotta ilman, että Iokaste tai Oidipous tiesivät, että Iokaste oli hänen äitinsä. Oidipous sai häneltä kaksi poikaa, Eteoklesin ja Polyneikesin ja kaksi tytärtä, Ismenen ja Antigonen.

40. Mutta jonkin ajan kuluttua Iokaste kysyi Oidipousilta, mistä hän oli tullut ja kuka hänen isänsä oli. Oidipous vastasi, että Meliboios oli kasvattanut hänet. Iokaste lähetti kutsumaan Meliboioksen joka oli hänet kasvattanut ja sai tämän kertomana tietää, ettei Oidipous ollut Meliboioksen poika, vaan että hän oli löytänyt hänet metsästä. Kysyessään vuotta milloin tämä oli taphtunut, Iokaste ymmärsi että Oidipous oli hänen poikansa ja kertoi sen hänelle. Kun Oidipous kuuli tämän, hän otti muutaman naulan ja työnsi ne silmiinsä ja kuoli. Hän jätti valtakunnan kahdelle pojalleen ja määräsi heidät hallitsemaan kumpikin vuoden kerrallaan.

41. Mutta heistä tuli valtakunnan vuoksi vihollisia ja he kamppailivat toisiaan vastaan, sitten kumpikin tappoi toisensa yhdessä taistelussa. Hänen veljensä Eteokles ajoi Polyneikesin ulos valtakunnasta ja karkotti hänet Thebasta. Hän meni Argokseen, jossa hän meni naimisiin argoksen hallitsijan Adrastoksen tyttären kanssa. Voitettuaan hallitsija Adrastoksen ja muut hallitsijat, Polyneikes marssi suuren sotajoukon kanssa veljeään ja Thebaa vastaan. Ne, jotka hän oli voittanut puolelleen ja jotka osallistuivat hänen kanssaan sotaretkeen, olivat seuraavat: Adrastos, Kapaneus, Amphiaraos, Parthenopeus ja Hippomedon. Mutta kun kumpikin veljistä oli kuollut, kuten on kuvattu, hallitsijat vetäytyivät joukkoineen omiin maihinsa.

42. Näin päättyi 369 vuotta kestänyt Theban eli boiotian valtakunta. Kaiken edellä mainitun on oppineinut Palaiphatos kirjoittanut totuudenmukaisesti. Oppinein Euripides kirjoitti runollisen näytelmän Oidipousista, Iokastesta ja Sfinksistä. Kronikoitsija Africanus on myös kirjoittanut Theban valtakunnasta.

43. Edellä mainitulla aikaisemmalla ajanjaksolla syntyi Seruch, Japhetin sukukunnasta. Hän oli ensimmäinen, joka toi helleenien uskomukset idolien palvonnasta, kuten Eusebios Pamphilou on kirjoittanut. Koska muistamisen arvoisia olivat ne, jotka ennen vanhaan olivat taistelijoita, johtajia tai jotka olivat tehneet elämässään jotakin rohkeaa tai hyveellistä. Erityisesti niitä, jotka olivat harjoittaneet mysteereitä jonkin voiman avulla, he kunnioittivat heitä mahtavilla patsailla esi-isiensä kaltaisina. Kaikki palvoivat heitä hyväntekijöinä, ikään kuin jumalina ja he tekivät uhrauksia heidän kunniakseen, koska he löysivät hyödyn... joka oli tullut joko taidon tai rakentamisen tai viisauden tai jonkun muun hyveen kautta. Näitä he jumalallistivat, kuten oppinein Rheginos on kirjoittanut niiden miesten nimet, jotka luettiin jumalallisiksi.

44. Mutta myöhemmät sukupolvet, jotka eivät olleet tietoisia esi-isiensä asenteista - siitä, että he kunnioittivat näitä miehiä esi-isinä ja hyvien asioiden kehittäjinä vain muistoksi kunnioittivat heitä ja uhrasivat heille ikään kuin he olisivat taivaallisia jumalia eivätkä kuolevaisia miehiä, jotka olivat syntyneet ja kärsineet kuten he itse. Oppinein Diodoros kommentoi tätä kirjoituksissaan sanoen, että jumalat olivat ihmisiä, joita muut ihmiset kohtelivat jumalina pitäen heitä kuolemattomina hyvien tekojensa vuoksi, joissakin tapauksissa joidenkin alueiden hallitsijoita nimitettiin tällä tavoin. Ihmiset tekivät näin, koska he olivat täysin tietämättömiä. Tämä oli jumalallistamisen tapa, kun miehet kuolivat, sitten heidän nimensä merkittiin pappien kirjoihin ja sopivana ajankohtana ihmiset viettivät heidän juhlaansa ja uhrasivat haudoilla, joissa he makasivat. Sanoen, että heidän sielunsa olivat Autuaiden saarella¹⁴, eikä heitä enää tuomita tai polteta tulessa. He jatkoivat tätä Abrahamin isän Tharrasin aikaan asti.

45. Tharras oli kuvanveistäjä ja muotoilija, joka valmisti jumalia kivestä ja puusta ja myi niitä. Hän esitti ihmisille esi-isien patsaiden ja epäjumalanpalveluksen virheen, erityisesti niiden jotka olivat keksineet kirjoittamisen ja taiteen. Egyptiläiset, babylonialaiset ja phrygialaiset sekä hellaksesta tulleet liittyivät innokkaasti heidän seuraansa, sillä he osallistuivat tälläisten palvomiseen. Myös he olivat kuvien tekijöitä, mysteerien perehdyttäjiä ja ihmeitä tekeviä. Heidän kauttaan tämä palvonta esiteltiin erityisesti helleenien keskuudessa erään Helleni-nimisen miehen toimesta, joka oli itse Picus Zeuksen poika ja joka harjoitti mystisiä harjoituksia. Hän oli yksi hellaksen asukkaista ja kuului Japhetin heimoon, Noahin kolmanteen poikaan. Iosta polveutuvista ionialaisista tuli näiden asioiden johtajia, sillä heitä oli opettanut Ioaneus niminen jättiläinen, joka muiden kanssa rakensi baabelin tornin. Heidän puheensa oli jakautunut ja niinpä heitä kutsuttiin ”artikuloiviksi”, koska heidän puheensa oli jakautunut moniksi murteiksi ja kieliksi. Plutarchos Chaironeialainen moitti näitä ihmisiä todetessaan, että eräät miehet olivat tehneet kuvia koskevan virheen hänen ”Antiikin filosofiassaan”, joita taas helleenit ja barbaarit ylistivät. Hän itse sanoi, että piti parempana jumaloida taivaallisia valoja, esittämällä aurinko ja kuu, kuten egyptiläisten uskonopissa. Ajatelemalla, että ne hallitsevat koko maailmaa, ylläpitäen ja kehittäen kaikkea viiden planeetan kolmiosaisella liikkeellä sekä muiden tähtien asentojen avulla, luomakunnan ja ilman mukaisesti. Porphyrios ylistää Plutarchos Chaironeia omassa filosofisessa kronikassaan.

KIRJA 3. Aika jolloin Abrahan tiedosti Jumalan olemassaolon

1. Kun Abraham oppi tuntemaan Jumalan, hän ymmärsi, että hänen isänsä Tharrasin tekemät patsaat olivat kuolleista ihmisistä ja että heitä ei pitäisi kunnioittaa jumalina taivaassa, koska he olivat muuttuneet maaksi ja tomuksi. Niinpä hän moitti isäänsä Tharrasia sanoen: "Miksi sinä johdatat ihmisiä harhaan voiton tavoittelemiseksi? Eihän ole muuta Jumalaa kuin se, joka on taivaassa ja on luonut kaiken tämän näkyvän maailman?" Niin hän otti kaikki patsaat ja rikkoi ne. Sitten Abraham jätti isänsä ja lähti Mesopotamiaan, kuten oppinut kronikoitsija Eusebios Pamphilou on kertonut.

2. Abrahamin aikana eli Melkisedek, jumalaapelkäävä mies ja pakana. Hän polveutui Sidosin suvusta, joka oli Egyptoksen poika ja libyan maan hallitsija, josta egyptiläiset ottivat nimensä. Sidos lähti egyptistä ja tunkeutui caananilaisiksi kutsutun kansan maahan, eli siihen alueeseen, joka nykyisin tunnetaan palestiinana. Hän valloitti ja asui siellä, rakensi kaupungin jonka hän nimesi itsensä mukaan Sidoniksi, se on nykyään phoenicen alueella. Melchi, Sedekin isä polveutui Sidosin suvusta, sitten kun hänestä tuli pappi ja hallitsija, hän sai uuden nimen Melkisedek, kuten edellä mainittiin. Hän oli siis caananilaisten pappi ja hallitsija. Hän rakensi Sion-nimiselle vuorelle kaupungin, jota hän kutsui nimellä Salem, joka tarkoittaa rauhan kaupunkia. Melkisedek hallitsi tuossa kaupungissa 113 vuotta, hän kuoli vanhurskaana ja naimattomana miehenä, kuten Josephos on todennut ”Archaeology” -kirjassaan. Pyhimmät piispat Johannes ja Kyrillos ovat maininneet samat seikat.

3. Näin ollen vedenpaisumuksesta Abrahamiin oli 893 vuotta ja Babelin tornin rakentamisesta 523 vuotta. Sen jälkeen kun Abraham sai tiedon Jumalasta, hänen poikansa Iisak ja hänen pojanpoikansa Jaakob sekä heidän jälkeläisensä, joista saivat alkunsa heprealaiset, jotka Abrahamin ajoista lähtien saivat ympärileikkauksen sukunsa merkkinä. Adamista Abrahamiin oli siis 3745 vuotta.

4. Abraham oli 100 vuotias, kun hänestä tuli Isaacin isä, josta tuli Jacobin isä, joka tunnetaan nimellä Israel. Juutalaiset ottivat nimensä Judahista, Jacobin neljännestä pojasta, jolla oli kaksitoista poikaa. Judahin heimo hallitsi juutalaisia ja johti heitä, siten he saivat nimensä.

5. Siihen aikaan ilmestyi Japhetin sukukunnasta mies nimeltä Hesiod. Hän keksi helleenien kirjaimet ja kun hän oli järjestänyt ne, hän oli ensimmäinen joka selitti ne helleeneille.

6. Aabrahamin aikana assyrialaisia hallitsi Endelechos, Shemin sukukunnasta, Noahin pojasta. Hän oli Perseuksen suvun loputtua heidän ensimmäinen hallitsijansa. Valtakunta palasi jälleen assyrialaisille.

Noahin pojan Hamin heimosta polveutunut ensimmäinen hallitsija, faarao, joka tunnettiin myös nimellä Naracho, hallitsi egyptiläisiä. Oppinut Mahetho on kirjoittanut häntä edeltäneistä egyptiläisten muinaisista valtakunnista, kuten edellä mainittiin, kun taas Theophilos, oppinein kronikoitsija, on kirjoittanut egyptiläisten myöhemmistä valtakunnista, tarkoitan siis Narachosta lähtien.

Abrahamin aikana assyrialaisia hallitsi Shemin sukukunnasta kotoisin oleva Naracho. Petephres, faaraon pääkokki osti Josephin, Jacobin pojan saraceneiltä. Josephin veljet olivat myyneet hänet saraceneille, koska he olivat kateellisia hänelle, koska hän oli heidän isänsä rakas. Joseph oli kaunis näöltään. Joseph tulkitsi faaraolle unen, minkä tämä oli nähnyt nälänhädästä, jonka oli määrä kestää egyptissä ja kaikissa maissa seitsemän vuotta.

Hallitsija oli hämmästynyt Josephin ymmärryksestä ja vapautti hänet. Hän myönsi hänelle korkean aseman ja egyptin Helioupoliksen ylipapin tyttären vaimoksi. Faarao määräsi Josephin myös hallinnoimaan koko egyptiä seitsemän vuoden ajan ja hänellä oli valta toimia niin kuin hän halusi. Joseph rakennutti varastoja ja laittoi niihin viljaa seitsemän vuoden ajaksi, ja hän itse sääti kaikkialla tavaroiden ostoa ja myyntiä toimimalla haluamallaan tavalla. Kun nälänhätä levisi koko maailmaan, hänen veljensä tulivat egyptiin canaanin maasta ostamaan viljaa. Josepf tunnisti heidät ja käski pidättää heidät. Hän vakuutti heille, että hän oli heidän veljensä ja hän pakotti heidät lähtemään pois ja tuomaan takaisin hänen nuoremman veljensä Benjaminin ja koko heidän perheensä, 75 miehen ja naisen seurueen. Josepf piti heidät siellä, ja he asuivat egyptissä monta vuotta. Näistä heprealaisista polveutui valtava määrä ihmisiä jotka asuivat egyptissä Mooseksen aikaan asti, jonka Jumala oli käskenyt tuoda heprealaisten kansan pois egyptin maasta - kuten kaikki nämä tosiasiat on tarkasti kirjattu heprealaisiin kirjoituksiin.

7. Edellä mainittujen hallitsijoiden aikana Carian maahan ilmestyi jättiläisten sukuun kuuluva, Japhetin sukukunnasta kotoisin oleva filosofi nimeltä Endymion. Hän lausui mystisiä rukouksia kuulle ja kysyi unessa, voisiko hän oppia siltä jumalallisen nimen, mutta ei koskaan herännyt. Hänen jäänteensä ovat nykyäänkin olemassa Cariassa kuin elävä ruumis ja joka vuosi siellä avataan hänen hautansa ja nähdään hänen jäännöksensä, elävä ruumis, kuten he sanovat. Oppinein Auleas on kirjoittanut tästä, ja siitä on kuulemma saanut alkunsa tarina, jonka ihmiset kirjoittavat kuun rakastumisesta Endymioniin.

8. Näin ollen Abrahamista Israelin poikien egyptistä lähtemiseen Moseksen kanssa kului 1484 vuotta. Adamista Moseksen syntymään oli 4036 vuotta. Moses eli 120 vuotta. Moseksen jälkeen Joshua, Nunin poika, ja Phinees hallitsivat israelia. Näin ollen Adamista Moseksen ja Aaronin kuolemaan oli 4156 vuotta.

9. Joshuan, Nunin pojan aikana Japhetin sukukunnasta kotoisin oleva mies nimeltä Ogyges, joka oli maan alkuperäinen asukas, hallitsi attican maata 32 vuotta. Hänen valtakautensa aikana tapahtui suuri tulva, sekä Ogyges ja koko maa tuhoutuivat, samoin kuin jokainen sielu joka asui tuossa attican maassa, mutta vain siellä. Siitä lähtien maa pysyi hedelmättömänä ja asumattomana 270 vuotta, kuten Africanus kirjoituksessaan kertoi.

10. Niinä päivinä, jolloin Israelin jälkeläisten lähtö Moseksen kanssa egyptistä oli tapahtumassa, mies nimeltä Aides, paikallinen asukas, joka hallitsi Mólos maata. Hän meni naimisiin Melindia-nimisen naisen kanssa ja sai tältä kauniin tyttären, jota hän kutsui Persephoneksi. Omalla kielellään mólossit kutsuivat kauniita naisia ”korai” (tytöiksi). Peirithous, yksi hallitsija Aidesin senaattoreista ja varakas nuori mies näytti olevan rakastunut Persephoneen. Tytön suostumuksella hän suunnitteli vievänsä tämän yöllä mukanaan. Kun tytön isä, hallitsija Aides sai tietää tästä, hän suuttui ja suunnitteli kostoa Peirithousille salassa, jotta hän voisi teeskennellä tietämättömyyttä kaikille. Aidesilla oli valtava ja julma lammaskoira, jota hän kutsui nimellä Trikerberos, koska sillä oli kolmen koiran kokoinen pää ja ruumiinrakenne. Hän sulki koiran talon ulkopuolelle jossa tyttö asui. Tyttö ei tiennyt tästä äitinsä kuoleman jälkeen. Kun Peirithous ilmestyi yöllä ja tuli hakemaan tyttöä, koira hyökkäsi hänen kimppuunsa ja tappoi hänet. Kuultuaan metelin Persephone tuli ulos ja koira tappoi hänetkin. Ja niin kerrotaan Persephonesta tarina, että Pluto vei hänet pois. Näin on oppinut Palaiphatos kirjoittanut.

11. Moseksen aikana Erechtheus hallitsi assyrialaisia, kun taas Petissonios oli pilkattu faarao, hallitsi egyptiläisiä. Petissonioksella oli hovissaan mahtavat maagit, Jannes ja Jambres. Hänen valtakautensa aikana juutalaisten heimo egyptissä oli kasvanut Jacobin suvusta, joka tuli egyptiin poikansa Josephin luokse, aina heidän johtajansa Moseksen ja hänen veljensä Aaronin aikaan saakka. Moses meni naimisiin egyptiläisen naisen kanssa, joka oli helleenien ylipappina toimineen Iothorin tytär ja faaraon ja egyptiläisten kunnioittama mies. Moses itse oli saanut opetusta kaikessa egyptin viisaudessa.

Egyptiläiset alkoivat pelätä juutalaisia, joita oli runsastunut. He tekivät heistä ilmoituksen faaraolle ja faarao määräsi juutalaiset tekemään työtä egyptiläisille ja muuraamaan tiiliä pakon edessä. Jokainen egyptiläinen joka halusi rakentaa talon tai vallita pellon, pakotti juutalaiset tekemään työn ja muuraamaan tiiliä, ja niin kaikki juutalaiset valittivat heidän vaivannäköään. Moses ja hänen veljensä Aaron saivat tietää Israelin jälkeläisten valituksista ja he rukoilivat Jumalaa. Herra Jumala käski Moseksen lähestyä egyptin hallitsijaa, faaraota ja sanoa hänelle: ”Päästä Israelin kansa vapaaksi, jotta he voivat palvoa häntä”. Moses otti veljensä Aaronin ja lähestyi egyptin hallitsijaa Petissonios faaraota, sillä Moseksella oli vapaa pääsy, koska hänen appensa Iothor oli helleenien pappi ja koska hän oli juutalaisten päämies. Moses ilmoitti faaraolle Jumalan käskyn: ”Jumala, joka on luonut taivaan, maan, meren ja kaiken mitä niissä on, käskee sinua vapauttamaan kansansa palvomaan häntä”. Kun faarao kuuli tämän, hän sanoi Mosekselle: ”Jos puhut totta, että Jumalasi on käskenyt sinua kertomaan nämä asiat minulle, niin katso, minun kanssani on egyptiläisiä jotka tekevät ihmeitä”. Jos voitat heidät rukoilemalla Jumalaasi, minä annan sinulle sen, minkä sanot hänen käskeneen".

12. Faarao asetti Jannesin ja Jambresin sekä Moseksen ja Aaronin vastakkain ja istui alas, samoin kuin hänen ylimystönsä. Sitten Jannes ja Jambres muuttivat taikuuttaan käyttäen sauvansa käärmeeksi, joka hyökkäsi Moseksen kimppuun. Moses rukoili ja hänkin heitti kädessään pitämänsä sauvan maahan. Myös hänen sauvansa muuttui erittäin suureksi käärmeeksi, joka nielaisi käärmeen jonka Jannes ja Jambres olivat tehneet. Näin Moses voitti ja kuningas ja koko hänen hovinsa hämmästyivät. Samoin Jannes ja Jambres muuttivat virtaavan kirkkaan veden, joka muuttui vereksi kuninkaan ja koko hänen hovinsa läsnäollessa. Silloin Moses rukoili ja jokivirrat muuttuivat jälleen kirkkaaksi vedeksi, niin kuin ne olivat ennenkin olleet. He suorittivat muitakin kilpailuja toisiaan vastaan ja Moses voitti heidät. Niin hän sanoi faaraolle: "Katso, sinä olet nähnyt Israelin Jumalan voiman. Vapauta meidät, jotta voimme palvoa häntä".

Vaikka faarao teki Moseksen kanssa sopimuksen, hän viivytteli edelleen. Niinpä Moses rukoili Jumalaa lähettämään vitsauksia faaraon ja egyptiläisten päälle, jotta heidän hallitsijansa pakotettaisiin vapauttamaan Israelin kansa. Israelin Jumala lähetti alas seitsenkertaisen vihan ja niin hallitsija rukoili Mosesta ja sanoi hänelle: "Pyydä Jumalaltasi, että tämä maa vapautettaisiin näistä suurista onnettomuuksista. Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi elää, en estä sinua ottamasta Israelin kansaa jotta voit palvoa häntä”. Tämä on kirjattu heprealaisiin kirjoituksiin. Kun Moses kuuli hallitsijan sanat, hän meni rukoilemaan Israelin Jumalaa ja sanoi juutalaisille: ”Hallitsija on vapauttanut teidät kaikki lähtemään ja palvomaan Jumalaanne”.

13. Faarao Petissonios lähti välittömästi Memfiksessä sijaitsevan kuuluisan oraakkelin luo. Uhrauksen jälkeen hän kysyi Pythialta sanoen: ”Selitä minulle tämä, kuka on se ensimmäinen teidän joukossanne ja Israelin suuri Jumala?”. Tämä vastaus hänelle annettiin: ”Suuresta taivaasta on laskeutunut taivaallinen, ikuinen ja katoamaton tuli joka ylittää liekin, jonka edessä kaikki vapisee - taivas, maa, meri ja jopa syvällä helvetissä asuvat demonit vapisevat pelosta.” Tämä oli hänen vastauksensa. Tämä on Jumala, itsestään isä, isätön, itsensä kolminkertaisesti siunattu isä-poika. Me kuulumme pieneen osaan enkeleitä. Nyt kun olette oppineet tämän, mene hiljaisuuteen".

14. Kun faarao kuuli nämä oraakkelin sanat, hän käski kaivertaa ennustuksen hänelle antamat sanat kivitauluun. Ne on kaiverrettu tähän päivään asti kivitauluun Memphiksen temppelissä jossa niili virtaa. Kun faarao palasi oraakkelin luota, hän vapautti välittömästi Israelin kansan, myös Moseksen ja Aaronin. Niin koko juutalainen kansa lähti egyptistä. He ottivat mukaansa koriste-esineitä ja valtavan määrän hopeaa ikään kuin lainaksi egyptiläisiltä naisilta ja miehiltä. Kun he olivat lähteneet, egyptin faarao katui kun hän sai tietää, että he olivat lainanneet koriste-esineitä, hopeaa, rahaa ja paenneet. Hän ajoi heitä takaa vaunuineen ja kaikkine asevoimineen ja saavutti heidät meren rannalla. Israelilaiset kääntyivät ja kun he näkivät faaraon ja hänen sotajoukkonsa tulevan heidän takanaan ja meren heidän edessään, he huusivat Jumalaa suurella huudolla.

Moses, joka johti kansaa, löi sauvallaan meren veteen. Kuiva maa ilmestyi ja he ylittivät sen. Moses jäi koko kansansa perään ja kun hän kääntyi takaisinpäin, hän löi sauvallaan jälleen kerran kuivaa maata ja se muuttui kuohuvaksi mereksi. Egyptin hallitsija Faarao Petissonios, hänen vaununsa ja kaikki hänen joukkonsa hukkuivat mereen. Meren aallot peittivät hänet ja hänen mukanaan olevat ihmiset. Niinpä Herra pelasti juutalaisten kansan yhdessä Moseksen ja Aaronin kanssa, kun he kävelivät meren aaltojen läpi kuin kuivalla maalla. He pakenivat egyptistä 630000 ihmisen kanssa, kuten Moses itse on kirjoittanut oppineimmassa aikakirjassaan.

Nimet mukailevat alkuperäisteksiä, eikä niitä ole käännetty.

Vapaa käännös kirjasta: Ioannis Malalae Chronographia.

• Johannes Malalas, wikipedia artikkeli suomeksi.