Katkelma: Clonmacnoise aikakirjat - Irlannin asuttaminen
Adam 130 vuoden ikäisenä sai Sethin, sen jälkeen hän eli 800 vuotta ja kaikkiaan hän eli 930 vuotta. Seth 105 vuoden ikäisenä sai Enoksen ja hän eli sen jälkeen 137 vuotta. Enos 90 vuoden ikäisenä sai Cainan ja eli hänen syntymänsä jälkeen 815 vuotta. Cainan 70 vuoden ikäisenä sai Malalelen ja eli sen jälkeen 840 vuotta. Malalele 65 vuoden ikäisenä sai Jarethin ja eli sen jälkeen 830 vuotta. Jareth 62 vuoden ikäisenä sai Enochen ja eli sen jälkeen 800 vuotta. Enoche 65 vuoden ikäisenä sai Methusalemin, jonka jälkeen hän oli Jumalan kanssa. Methusalem 187 vuoden ikäisenä sai Lamech ja eli sen jälkeen 782 vuotta. Lamech 182 vuoden ikäisenä sai Noahin ja eli sen jälkeen 595 vuotta. Lamechin aikana saapui nainen nimeltä Cesarea tai Keassar kolmen miehen ja 50 naisen kanssa tähän maahan, jotka olivat irlannin ensimmäinen asukkaat. Toiset sanovat, että tämän maan löysivät ensimmäisenä kolme kalastajaa, jotka kulkivat veneellä näissä maailmankolkissa ja koska he eivät pystyttäneet asutusta, en mainitse heitä.
Mainitun Keassarin mukana tulleita kolmea miestä kutsuttiin nimillä Layerie, Bethe ja Fintan. Leyerie oltuaan 7 vuotta maassa kuoli, hän oli ensimmäinen irlannissa koskaan kuollut, paikalla josta Ardleyren (jossa hän kuoli ja haudattiin) sai nimen. Beth kuoli vuorella nimeltään Sliew Beth. Fintan selvisi hengissä, kunnes hukkui vedenpaisumuksessa. Keassar kuoli Connaughtin Keassrassa ja kaikki 50 naista myös hukkuivat siellä, kuten Eochy O´Flannigan kertoo. Joka ei usko sitä uskomatonta kertomusta, jonka mukaan Fintan eli irlannissa ennen tulvaa ja piiloutui luolaan Lochdeirkessä, kunnes vedenpaisumus oli ohi ja sen jälkeen asui kuningaskunnassa monta sataa vuotta. Mikä on vastoin Pyhää kirjoitusta joka sanoo, että koko maailma hukkui tulvassa ja että Noech ja hänen kolme poikaansa Sam, Cham ja Japhett ja heidän neljä vaimoaan pelastettiin.
Tämä Keassar oli Noehin veljentytär. Hieman ennen vedenpaisumusta arkki tehtiin ja Noehin 600 vuoden ikäisenä tuli vedenpaisumus, joka on maailman ensimmäinen aikakausi. Adamista vedenpaisumukseen kesti 1656 vuotta ja septuagintan1 mukaan 2242 vuotta.
Toinen aikakausi on vedenpaisumuksesta Abrahamiin ja kesti [292 vuotta tai kuten edellä mainittu septuaginta2 940 vuotta].
Noehilla oli kolme poikaa kuten edellä on mainittu ja hän jakoi heille kolme maanosaa, nimittäin Shemille aasian, Chamille afrikan ja Japhetille euroopan. Koska Miletus Espanjalainen ja hänen veljenpoikansa Lauthus (josta kaikki irlantilaiset ja irlantilais-skotlantilaiset polveutuvat) ovat Japhetin heimosta, puhun hänestä ja jätän kertomatta hänen kahdesta muusta veljestään, Shemistä ja Chamista, koska ne ovat epäolennaisia käsiteltävän asian kannalta ja sanon vain, että aion kertoa hieman assyrialaisten, meedialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten hallitsijoista, kuten historiateokseni vaatii.
Irlanti oli kauan vedenpaisumuksen jälkeen tyhjillään, kunnes maailmanluomisen jälkeen oli kulunut 1969 vuotta ja vedenpaisumuksesta 313 vuotta, ja patriarkka Abraham oli 21 vuoden iässä ja myös Semiramiksen 1. hallitusvuosi assyriassa.
Kreikan Moreasta kotoisin oleva Bartholeme ja hänen kolme poikaansa Rowrye, Slaynge ja Laughlen, jotka pakenivat kreikasta isänsä ja äitinsä murhaamisen vuoksi ja auttoivat erästä ystäväänsä ja sukulaistaan tuon kuningaskunnan hallitsemisessa. Ne jotka rantautuivat irlantiin yhdessä hänen kanssa saman vuoden toukokuun 17. päivän tienoilla ja pysyivät siellä yhdessä heidän jälkeläistensä kanssa 269 vuotta, josta hän itse hallitsi 30 vuotta. Kun se aika oli kulunut, heistä oli elossa 9008 henkilöä. Toukokuun ensimmäisestä maanantaista seuraavaan maanantaihin hän kuoli yllättävään tartuntaan Moynealtan tasangolla. Sitä kutsuttiin Moynealtaksi, koska sinne kokoontuivat valtakunnassa sairaat ihmiset suurimmaksi osaksi välttääkseen muita.
Saapuessaan irlantiin hän löysi kuningaskunnasta vain kolme järveä ja yhdeksän jokea. Järviä kutsuttiin Luymninjärveksi, Forareawanjärveksi ja Connachtissa Finlogh. Joet olivat nimeltään Liffie tai Rurhagh, Lye, Moye, Slygeagh, Sayuer, Bwaise, Banne, Mayowne ja Finn.
Hänen aikanaan hän jakoi irlannin neljään osaan, yhden kullekin pojalleen ja neljännen itselleen. Koska irlanti oli tuolloin kokonaan metsän peitossa, hän ja hänen poikansa tekivät monia tasankoja metsää kaatamalla, mikä teki maalle suurta hyvää ja se oli ainoa muistamisen arvoinen asia joka tehtiin irlannin toisen asuttamisen aikana. Sen 269 vuoden aikana, eli Semiramisin 12. hallitusvuodesta Baleus Toisen 33. hallitusvuoteen. Eli kun assyriassa oli ensimmäinen hallitsia ja siitä kahdeksan seuraavaa hallitsjaa, josta ensimmäisenä oli Nibroth, Chusin poika, joka oli Chamin poika, joka taas oli Noehin poika.
Irlanti oli Bartholemen ja hänen kansansa kuoleman jälkeen 30 vuotta autio ja asumaton, tänä aikana assyriaa hallitsi kaksi hallitsijaa, toisin sanoen Baleus Secundus 19 vuotta ja Altades 11 vuotta.
Culloch O´More kertoo, että se oli autio, mutta vain mainitut 30 vuotta. Ensimmäinen edellä mainituista hallitsijoista oli Semiramis, joka hallitsi 30 vuotta, Sameas Nimas 38 vuotta, Arius 30 vuotta, Araleus 40 vuotta, Baleus 30 vuotta, Armarkes 30 vuotta, Bellochus 30 vuotta ja Baleus Tertius 33 vuotta.
Tähän päättyy irlannin toinen asuttaminen ja tämän jälkeen seuraa kolmas, johon luetaan Clanna Nevye ja Firvolge.
Mainitun Altadesin valtakauden loppupuolella tuli kreikasta irlantiin Nevie McAgamemnon neljän poikansa kanssa. Hänen poikiensa nimet olivat: Sdarne, Jaruanell profeetta, Fergus Leahdearg, jonka poika oli nimeltään Brittan Balde, josta kaikki welshiläiset polveutuvat ja Anynn, he hallitsivat irlantia yhteensä 382 vuotta. Tänä aikana assyriassa oli 13. hallitsijaa, jotka olivat Altades 21 vuotta, Mamillus 30, Spartus 40, Ascatades 41, Amintas 45, Belochas Junior 52, Belopares 30, Sphereus 20, Mancaleus 30, Mamillus 30, Lamprides 32, Sorares 20 ja Lampares 18.
Starna McNevie kävi Dalriadassa suuren taistelun Conyn(ge) McFeweria vastaan seitsemän vuotta heidän tulonsa jälkeen. Conyngsin tornia piiritettiin sekä meritse että maitse 60000 miehen voimin, eli 30000 meritse ja niin paljon enemmän maitse, lopulta Fomores sai sen ja tuhosi sen. Nämä Fomerit olivat Noahin pojasta Chamista polveutuva klaani, joka eli merirosvouksesta ja muiden kansojen ryöstelystä, he olivat tuohon aikaan hyvin hankalia koko maailmalle. He tekivät monia tasankoja kaatamalla puita ja kaivamalla puiden juuret pois, he pystyttivät myös monia rengaslinnoituksia3 ja nämä olivat ainoat merkittävät asiat joita Clann Nevyen klaani saivat aikaan. Pitkien riitojen ja jatkuvien kiistojen jälkeen, josta suurin osa johtui heistä, edellä mainittu Fomoresin joukko ajettiin lopulta pois maasta ja he palasivat takaisin kreikkaan jossa he olivat noin 50 vuotta. Tuona 50 vuoden aikana assyriassa oli kaksi hallitsijaa, Lampares 12 vuotta ja Pannias 38 vuotta. Tämän ajan lopulla, kun he olivat olleet kreikkalaisten vaatimuksien otteessa, he halusivat saada takaisin vanhan maansa jonka he alunperin omistivat keskeytyksettä ja ilman riitoja, niin he pitivät sitä hallussaan 37 vuoden ajan yhdeksän kuninkaan hallitsemana. Tätä klaania kutsuttiin Firvolge ja siellä oli viisi veljestä jotka jakoivat irlannin ensin viiteen osaan. 1. Vanhin veljistä Slane sai Leynsterin maakunnan, joka käsitti Inver Colpen, toisin sanoen missä Boyne-joki yhtyy mereen, jota nyt kutsutaan irlantilaisittain Drocheda, eli kolmen veden yhtymiseen Waterfoordin luona, jossa kolme jokea: Syure, Feoir ja Barrow kohtaavat ja laskevat yhdessä mereen. 2. Gann, toisen veljen oli Etelä-Munsterin maakunta, joka ulottuu kyseisestä paikasta Bealaghconglaissyyn. 3. Seangan, kolmannen veljen osa ulottui Belachconglaissystä Rose De Hoileaghiin, jonka nimi on nykyään Limbricke ja on Pohjois-Munsterin maakunta. 4. Geanann, neljännen veljen oli Conaughtin maakunta, joka oli Limbrickestä Easroeen. 5. Rorye, viidennellä veljellä ja nuorimmalla oli edellä mainitusta Easroesta Inver Colpeen, joka on Ulsterin maakunta. Nämä viisi maakuntaa on jaettu 33 hallintoalueeseen. Koko valtakunnassa on 184 satakuntaa4 ja jokaisessa on sata kylää.
Lynsterissä on 31 satakuntaa, jotka on kahdeksalla hallintoalueella. Molemmissa Munsterin maakunnissa on seitsemänkymmentä satakuntaa, jotka sijaitsevat seitsemällä hallintoaluella.
Connaughtissa on 30 satakuntaa ja kuusi hallintoaluetta. Ulsterissa on 35 satakuntaa, jotka ovat kuudella hallintoaluella. Meathissa 18 satakuntaa, jotka ovat kahdella hallintoalueella ja laskettiin 11. osaksi kuningaskuntaa, joka sen tuottavuuden vuoksi oli aina varattu monarkian ylläpitoon, jonka kuningas Twahall Teaghtar liitti kuninkaalliseen valtaistuimeen Taraghissa.
Tämän jaon jälkeen Slane, mainittu vanhin veljistä valittiin neljän muun veljensä suostumuksella ja valinnalla kuninkaaksi. Hän oli ensimmäinen kuningas joka hallitsi täysin irlantia. Kuninkaita oli yhdeksän peräkkäin, joiden nimet ovat seuraavat: Slane hallitsi 1 vuoden, Rowry hallitsi 2 vuotta, Gann ja hänen veljensä Geanann hallitsivat yhdessä 4 vuotta, Seangan hallitsi 5 vuotta, Fiagha Keannan hallitsi 5 vuotta, Rional als Riongall hallitsi 6 vuotta, Foyngen hallitsi 4 vuotta ja Eochy mcEirck 10 vuotta. Mainitun viimeisen kuninkaan Eochy mcEirckin kymmenen hallituskauden aikana irlannissa ei ollut yhtään hallituskautta vaikka viljaa ja hedelmiä oli runsaasti, hän oli Firvolge-nimisen klaanin viimeinen kuningas. Heidän jälkeensä tuli kreikasta ihmisiä joita kutsuttiin nimellä Twathy De Danann, he olivat samaa heimoa kuin Firvolge ja hän oli heidän sukua. Firvolgen aikana, joka oli 37 vuotta, assyriassa oli kolme hallitsijaa: Pannias 7 vuotta, Sosarmus 19 vuotta ja Mitreus 11 vuotta. Twany De Danann, kun he olivat viettäneet paljon aikaa ulkomailla oppiessaan mustaa magiaa ja muita demonisia taitoja, joissa he olivat erittäin taitavia ja joita pidettiin näinä päivinä maailman parhaimpina tuossa taidoissa, laskeutuivat Konnaughtin länsiosaan. Kun Firvolge kuuli heidän tulostaan, hän lähti heitä vastaan ja kohtasi heidät laajalla Moytoyrey-nimisellä tasangolla Konnaughtissa ja taisteli heidän kanssaan. Firvolge kukistui ja sata tuhatta heistä surmattiin yhdessä heidän kuninkaansa Eochy mcEirchen kanssa. Tämä oli suurin verilöyly irlannissa, mikä on koskaan tapahtunut yhdessä taistelussa.
Tähän päättyy irlannin kolmas asuttaminen ja tämän jälkeen seuraa neljäs, Twany De Danannin asuttama.
Kun Twany de Danann oli valloittanut maan, eräs Newae oli heidän ensimmäinen kuninkaansa, joka menetti kätensä suuressa Maytoryn taistelussa. Hänen kirurginsa ja kultaseppänsä, joiden nimet olivat Dyan Kight ja Credyn, he olivat taitavia ammatissaan. Siitä mahtavasta hoitotavasta jonka tekivät, he nimittäin tekivät hopeakäden, jonka he panivat kuninkaalleen ja se toimi kaikkea tarkoituksia varten. Siksi häntä kutsuttiin Newae Hopeakädeksi. Hänen kätensä ollessa parantumassa (joka kesti 7 vuotta) hänen sukulaisensa Breasse oli kuningas, sitten kun hän oli toipunut vammoistaan, hänestä tuli jälleen irlannin kuningas ja muita kuninkaita oli yhdeksän tuosta klaanista, joiden kaikkien nimet seuraavat:
Beasse hallitsi 7 vuotta. Nwaey hallitsi 20 vuotta ja surmattiin sitten edellä mainitussa Moyetoryen taistelussa Fomerien toimesta, jossa Fomerit suurimmaksi osaksi surmattiin ja ne jotka pääsivät pakenemaan tuosta vaarasta, karkotettiin kokonaan koko kuningaskunnasta 27 vuotta ensimmäisen taistelun jälkeen. Breassen jälkeen seurasi Loway Keyhleann (josta Iniskihlean otti nimen) ja hallitsi 40 vuotta. Andagha hallitsi 80 vuotta. Dealvoye hallitsi 13 vuotta. Fiagha mcDealvoye hallitsi 10 vuotta. mcKoyll Hallitsi 10 vuotta. mcKight Hallitsi 10 vuotta ja mcGreny 10 vuotta. Nämä kolme viimeksi mainittua olivat kolme veljeä, Kearmad Milvoylen pojat avioituivat kolmen sisaren, Fiagha mcDealvoyen tyttärien kanssa, joiden tyttärien nimet olivat Banva, Foala ja Ere. Koska nämä kolme veljestä olivat sopineet valtakunnan hallitsemisesta, niin heidän ystävänsä määräsivät, että vanhin veli hallitsisi ensimmäisen vuoden, toinen toisen vuoden ja kolmas kolmannen vuoden. Siten kukin veljistä otti vuorollaan vallan tällä tavoin ja he lupasivat keskenään, että kun jostakin veljeksistä tulisi kuningas, valtakunta nimitettäisiin sen vuoden ajan kuninkaan ja hänen vaimonsa nimen mukaan. Näin ollen Banva, Foela ja Ere ovat olleet irlannin nimiä siitä lähtien, kun Miletos Espanjalaisen5 kahdeksan poikaa tulivat ja valloittivat koko maan. Jonka tulon te tulette pian ymmärtämään seuraavassa kappaleessa.
Mutta ennen kuin puhun heistä, on sopivaa, että laitan lukijan muistamaan, kuten jotkut antikvaristit vahvistavat, että tähän aikaan Paris Troijalainen häpäisi ja vei Menelaoksen vaimon Hellenin hänen poissa ollessaan. Menelaoksen suuren myötävaikutuksen ja väliintulon ansiosta kreikan päämiehet seurasivat suurella sotajoukolla ja jatkoivat 10 vuotta sotaa troijalaisia vastaan. Jolloin eräs Alea niminen sotamies, joka oli vapaa ja joutilaana, keksi nopat ja pelipöydät kuluttamaan ajan tuomaa väsymystä, mistä nopat saivat nimensä. Samoihin aikoihin Apollo tai kuten toiset väittävät, että hänen poikansa Aestulapius löysi ensimmäisenä lääketieteen taidon. Tratian Orfeus kehitti musiikin ja näihin aikoihin kreikkalaiset muusikot kukoistivat. Kun olen näin poikennut historiastani, palaan nyt siihen, mihin jätin sen.
Kauan ennen tätä aikaa Neale tai Nioule mcFenius Fearsy, Clanna Mileyn esi-isä scytiasta saapui egyptiin ja asui siellä faaraon hallituksen alaisuudessa. Kun israelilaiset olivat riidoissa egyptiläisten kanssa, he rantautuivat punaisen meren lähellä sijaitsevaan paikkaan nimeltä Capacyront. Tämä Neale tuli keskustelemaan heidän kanssaan ja halusi tietää, keitä olivat ne, jotka rantautuivat tuohon paikkaan. Silloin juutalaisten ylipappi Aaron kertoi hänelle, että he olivat juutalaisia ja hänen veljensä Moyses toi Jumalan avulla egyptiläisten päälle useita vitsauksia heidän väärinkäytöstensä tähden jne. Sitten Neale ja Aaron tulivat keskenään läheisimmiksi keskustellessaan ja Neale kysyi häneltä, oliko israelilaisilla yhtään ruokaa. Mihin Aaron vastasi ja kertoi, että heillä oli vain hyvin vähän, sillä he tulivat silloin egyptin vankeudesta ja orjuudesta, joten oli mahdotonta, että heillä olisi ollut muuta kuin vähän ravintoa. Neale sanoi: ”Sinä saat määrätä mitä minulla on ja saat vehnää ja viiniä mielesi mukaan”. Tämän jälkeen Aaron palasi israelilaisten leiriin ja kertoi veljelleen Moysesille ja muille veljilleen, että mainittu Neale oli tarjonnut heille ystävällistä vieraanvaraisuutta. Tästä he olivat erittäin ilahtuneita ja menivät mainitun Nealen taloon, jossa he olivat erittäin tyytyväisiä. Samana yönä sattui, että käärme luikerteli talossa olleen lapsen, jonka nimi oli Gathelus, mainitun Nealen pojan kehon yli, jonka vuoksi lapsi tuli erittäin sairaaksi. Käärme jätti jälkiä kaikkialle hänen kehoon mihin se oli koskenut, minkä jälkeen lapsen edellä mainittu isä hankki hänet vietäväksi Moysesin luo. Joka pitkän rukouksen jälkeen kosketti hänen haavojaan sauvalla (jolla hän teki tien punaisen meren läpi) ja heti lapsi palautui täydelliseen ja entiseen terveyteensä. Kaiken lisäksi Moyses ennusti, että Jumala oli tyytyväinen siihen, ettei yksikään käärme tai muu myrkyllinen mato enää koskaan sen jälkeen häiritsisi tai vahingoittaisi tuota lasta tai ketään hänen jälkeläisistään. Eikä yksikään myrkyllinen peto asuisi koskaan maassa, jossa tämän lapsen jälkeläiset ja lapset asuisivat. Ennusti myös, että tuosta lapsesta polveutuisi monia kuninkaita, ruhtinaita, pyhimyksiä ja vanhurskaita miehiä. Mikä on syynä siihen (kuten jotkut ovat sitä mieltä), että myrkyllisiä petoja ei ole nähty tässä valtakunnassa, toiset sanovat, että niitä oli siellä äärettömän paljon Pyhän Patrickin tuloon asti ja että ne karkotettiin täältä hänen rukouksillaan.
Kaiken sen jälkeen, mitä aiemmin Neale valitteli israelliläisille, kuinka vastenmieliseksi hän tulisi Pharaon silmissä, koska hän osoitti ystävyyttä israelliläisten kanssa. Moyses, Aaron ja muut pyysivät Nealia koko perheineen ja seuraajineen lähtemään heidän mukaansa ja jos Jumala antaisi heille luvattua maata, he saisivat hyvän osuuden siitä ja pitäisivat häntä kuin yhtenä heistä tai jos hän haluaisi nukkua heidän kanssaan. He antaisivat hänelle jonkin paikan merellä kaukana faaraon vallasta, jossa hän voisi pysyä rauhassa, kunnes olisi nähnyt lopun egyptiläisten ja israelilaisten välillä. Sitten he nimittivät 3000 sotilasta Nealen alaisuuteen, joka toimi laivastonsa päällikkönä. Neale purjehti takaisin paikkaan, jossa egyptiläiset olivat hukkuneet punaisella merellä. Jossa hän varmisti, että pharao itse sekä 60 000 jalkamiestä ja 50 000 ratsumiestä oli hukkunut niin, ettei kukaan mainitusta joukosta päässyt karkuun hukkumatta, paitsi yksi mies, jonka nimi oli Fasteus. Kun Neale näki pharaon ja hänen sotajoukkojen kuoleman, hän luopui kaikesta peloistaan ja päätti pysyä siitä lähtien valtakunnassaan ja pitää sen osuuden itsellään ja jälkeläisilleen ikuisesti. Pian sen jälkeen kun Neale oli kuollut, hänen poikansa Gathelus tuli hänen seuraajakseen ja hän hallitsi sitä, kunnes hän kuoli ja sai jälkeläisekseen Essruen, mainitun Gatheluksen pojan, jolla Essruellä oli myös poika nimeltä Srue, joka oli Nealen poika. Neale mac Fenius Farcy oli Baathin poika, joka oli Noen poika, joka oli Lamethin poika, joka oli Methusalemin poika, joka oli Enokhin poika, joka oli Jaruettin poika, joka oli Malaleelen poika, joka oli Cainanin poika, joka oli Enosin poika, joka oli Sethin poika, joka oli Adamin poika.
Labdon hallitsi israelilaisia 8 vuotta ja kolmantena hallitusvuotenaan Troija valloitettiin ja Priamus surmattiin. Kun tämä Labdon oli kuollut, israelilaiset palvelivat phylistiläisiä 40 vuotta, hän oli Efraimin sukukunnasta. Ascanius Aenaeae Filius hallitsi 39 vuotta ja perusti kaupungin Alba Longa. Sampson, Manuen poika, oli kansan tuomarina 20 vuotta. Hän oli Dannin suvusta.
Miletos Spainelaisen poikien saapuminen tähän valtakuntaan. Twany De Danann vallan kukistuminen. Irlannin yhteishallinnasta ja jakamisesta kahden veljeksen, Hermonin ja Heberin kesken, sekä siitä, miten he tekivät keskenään sovinnon ja miten Hermoin surmasi Heberin ja hallitsi itse kuningaskunnan ainoana hallitsijana.
Suurin osa irlantilaisista kronikoista on yhtä mieltä, että Miletoksen pojat tulivat tähän maahan Troijan tuhon alkuvaiheessa, niin Hermon ja Heber, mainitun Miletoksen pojat hallitsivat yhdessä aikana, kun Agamemnon kreikkalaisineen kohtasivat tuon tuhon. Heidän tulonsa tapahtuma on seuraava. Tulvan jälkeisenä vuonna 1245, joka oli Daavidin, Israelin ja Juudean kuninkaan, 12. hallitusvuoden tienoilla. Gallo, Billuksen poika ja Scythian kuningas, joka oli saanut lisänimen Miletos of Spaine monien ja suurien sotatoimiensa vuoksi. Hän kuuli suurista sodista, joita egyptiläiset kävivät tuolloin naapurimaidensa kanssa ja oli jo aiemmin ollut kotiseudullaan tyytymätön siihen riitaan, joka oli syntynyt hänen ja hänen sukulaisensa välille Scythian kuningaskunnasta. Hän on itsekkin valmis antamaan paljon sotaan, kunnianhimoinen ja halusi kasvattaa nimeään (kuten hänen maanmiehillä oli tapana), niin hän lähti Scythiasta monien ystävien, sukulaisten ja seuraajiensa kanssa egyptiin. Egyptiläiset palvelivat häntä hyvin ja pian sen jälkeen hän suoriutui niin hyvin heidän palveluksessa, että hänestä tehtiin heidän sotajoukon kenraali ja meni naimisiin silloisen egyptin suurimman hallitsijan Symedeksen tyttären kanssa tai faaraon, kuten he silloin kutsuivat heidän hallitsijaansa. Hänen toinen tyttärensä meni myöhemmin naimisiin Jerusalemin kuninkaan Solomon kanssa. Toiset kirjoittajat kutsuvat tätä Symedesiä tai Symenidesiä myös nimellä Silagh. Hänestä tuli niin suuri ja mahtava, että hänellä oli armeijassaan 1200 vaunua, 60 000 hevosta ja 400 000 jalkamiestä.
Kuningas Solomonin kuoleman jälkeen ja myös sen jälkeen, kun Gallo oli lähtenyt egyptistä, hän tunkeutui samaisten kanssa Jerusalemin kaupunkiin, ryöstäen kaupungin, ryösti juutalaiset ja vei mukanaan kaikki heidän aarteensa ja jalokivensä egyptiin. Joitain vuosia ennen Don:ia, jolloin Galle näki, että hänen appensa oli vain kotonaan ja saattoi sieltä käskeä naapurustoja ulkomailla. Kun hän oli asunut egyptissä kuusi vuotta tai hieman enemmän, hän jätti siellä olevat ystävänsä ja muutamien läheistensä kanssa siirtyi Parthiaan ja leiriytyi suuren kukkulan juurelle (jota hän kutsui ulkonäön vuoksi vaimonsa nimen mukaan Scota) pitkän ja rasittavan matkanteon päätteeksi. Kun häntä oli heitelty edestakaisin kahden vuoden ajan, tuuli kuljetti hänet Portugaliin 126 vuotta sen jälkeen, kun kuningas oli asettunut hallitsemaan kyseistä valtakuntaa. Gargoris, sukunimeltään Meliola, koska hän oli taitava valmistamaan hunajaa, oli viimeinen heistä. Spaine oli jaettu maakuntiin sen ruhtinaiden kesken ja Gallo otti sen nopeasti haltuunsa, joka alle vuodessa kukisti Spainelaiset useissa taisteluissa ja kolmessa suuressa taistelussa, joiden jälkeen hänen vaimonsa Scota, Pharaon tytär kuoli. Teidän on ymmärrettävä (että historia olisi selvempi), että Gallo oli kolmesti naimisissa. Ensin Scythiassa Seang Rifflarin tyttären kanssa, joka oli suuresti arvostettu Scythiassa. Tästä hänellä oli kaksi poikaa, jotka olivat nimeltään Don ja Heragh Feura. Toiseksi Scota, Pharaon tyttären kanssa (kuten edellä on mainittu), jonka kanssa hän sai myös neljä poikaa, he syntyivät hänelle egyptissä, nimeltään: Heber Valkoinen, Avirgin, Ire ja Colp Miekka. Kolmanneksi Savia, Nicicoruksen tyttären kanssa, joka oli tuolloin Spainen päämies, tämän kanssa hän sai kaksi poikaa, jotka syntyivät Spainessa ja heitä kutsuttiin nimillä Heremon ja Herenan. Tämän avioliiton kautta hänellä oli suuri rauha Spainessa koko elämänsä ajan.
Ajan kuluessa, kun hänen väkensä oli kasvanut monilukuiseksi, hän siirsi osan seurueestaan Biscaieen, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä Colteberia, jossa he rakensivat Edifie Brigantian ja lisäsivät sinne suuren tornin, joka nimettiin rakentajan mukaan Breons Toweriksi6, sillä Gallon isoisä oli nimeltään Breowen ja pian sen jälkeen jotkut heistä tulivat irlantiin, mikä tapahtui tämän tapahtuman aikana. Ithus mcBreowyn, sen poika, joka rakensi tämän edellä mainitun tornin ja mainitun Miletuksen setä, oli maineeltaan viisas oppinut ja suuri matkamies. Kun hän kuuli sukulaistensa menestyksestä Spainessa, hän seurasi heitä sinne. Kun hänet tavattiin ja oli saanut molemmin puolin suosion puheillaan, hän kertoi heille erilaisten kansojen tavoista ja mieltymyksistä, joita hän oli nähnyt. Lisäksi kertoi, että Spainen koillispuolella oli saari, josta oli hänen sanojensa mukaan hyviä tietoja, aivan kuin hän olisi kerran nähnyt sen. Ottaneen sen huomioon, että hän asuisi sen jälkeen aina kotona sukulaistensa luona, asettuisi sinne paikoilleen ja ottaisi osaa yhtäläisesti hankkeisiin, niin muutaman päivän jälkeen hän oli valmistautunut lähtemään irlantiin ja niin hän lähti matkaan. Maihin saavuttuaan lähti kohti irlannin kolmea kuningasta, jotka olivat veljeksiä, he olivat naimisissa niiden kolmen sisaren kanssa, joista olen aiemmin maininnut ja asettaen heidät Oleagh Neydessä, jossa oli erilaisia tavaroita, aarteita ja jalokiviä, jotka heidän appensa ja edesmennyt edeltäjänsä kuningas Fiagha mcDealvoy jätti jälkeensä, mikä oli suuri asia näinä aikoina. Kun Ithus saapui mainittujen kuninkaiden luo, heitä kohdeltiin hyvin ystävällisesti ja kohteliaasti. He pitivät hänestä huolta ja vastapalvelukseksi heidän ystävällisistä palveluksistaan hän sanoi heille jälleen lempeällä tavalla, että heidän ei pitäisi olla millään tavalla eri mieltä mistään maallisista rikkauksista, koska he olivat veljeksiä ja ystäviä, niin kuin he olivat. Erityisesti siitä, että Jumala oli heille niin antelias, kun hän lähetti heille ne suuret rikkaudet, joita heillä oli käsissään ja niin hyvän maaperän, joka tarjosi niin runsaasti kaikkea hyvää. Mikä oli tarpeen ihmisten elämiseen, kuten vehnää, hunajaa, kalaa ja paljon, ei ainoastaan riittävästi heidän elättämiseen, vaan myös runsaasti monien nälkäisten ravinnoksi, siksi se on itsessään hyvin suotuisa ja sopiva paikka, jossa ihmiset voivat elää rauhassa.
Nämä sanat veljekset kirjasivat tarkasti muistiin ja ne herättivät heissä sellaista pelkoa, että heti kun Ithus oli lähtenyt heidän luotaan, he lähettivät eräät ystävänsä salaa murhaamaan hänet, kun hän kulki kohti laivaansa. He ajattelivat petollisesti, että tällä tavoin voisivat ehkäistä pahempaa, jos hän tai joku muu tahtoisi pahuuttaan himoitsisi hyvää maata, kuin piti omaa maataan ja siten aikanaan olisi vaivaksi heille, vaikka sellaista ei odotettu eikä tarkoitettu tapahtuvan. Niin Ithus otettiin kiinni, hän haavoittui vakavasti ja suurin osa hänen miehistään tapettiin. Paikka jossa tämä surmaaminen tapahtui, oli nimetty Ithuksen tasangoksi. Kun hän oli päässyt pakoon miehiensä kanssa, jotka olivat jääneet heistä eloon, hän etsi verissäpäin itselleen laivan ja purjehti kohti Spainea, matkalla hän kuoli. Kun laiva rantaantui, hänen runneltunut ruumis tuotiin sukulaistensa eteen ja hänen miestensa kerrotua tapahtuneesta irlannissa, ottivat asian hyvin surullisesti vastaan ja vannoivat kostoa tapahtuneesta. Kun he olivat perusteellisesti neuvotelleet asiasta, he sopivat yhdessä, että he lähtisivät irlantiin jättäen Gallon asumaan Spaineen, 40 päämiestä lähti 30 laivalla kohti irlantia ja heidän joukossaan oli Gallon kahdeksan poikaa, jotka olivat vallaltaan ja maineeltaan suurimmat. Mutta rantautuivat noin 17. toukokuuta 2934 ja ennen vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan syntymää vuonna 1029, kuten Collogh O`More kertoo, joka oli erittäin kunniallinen herrasmies ja suuri historian tutkija. Mutta Philp O`Sullivan sanoo painetussa kirjassaan, joka on omistettu Phillipille neljännelle Spainen kuninkaalle, että he tulivat ennen vapahtajamme syntymää vuonna 1342, joka on tästä nykyisestä vuodesta 1627 laskettuna 2966 vuotta. Laestheness oli tuolloin 33. assyrilaisten hallitsija. He eivät päässeet maihin pitkään aikaan, sillä Twathy De Danann, joka oli silloin irlannin hallitsija, käytti noituutta, velhouksia sekä muita taikataitoja ja loitsuja. He saivat aikaan sellaisia myrskyjä, rajuilmoja ja jatkuvia vastatuulia, että useat heistä, kuten Donn, Ire ja Feranen, kolme veljestä hukkuivat ja katosivat yhdessä sadan muun parhaimman miehen kanssa. Lisäksi oli vielä naisia, herrasmiehiä ynnä muita vähemmän merkittäviä henkilöitä. Jotkut sanovat, että Donn hukkui Weastissa sijaitsevassa paikassa nimeltä Teahdoyne tai saarella nimeltään House of Donn7. He myös sanovat, että kun pictit kuulivat leskien suuresta määrästä irlannissa, he tulivat ja naivat mainittujen hukkuneiden lesket ja tekivät Miletoksen poikien kanssa liiton, että jos heiltä ei olisi löytynyt miespuolista jälkeläistä, niin Miletoksen jälkeläiset perisivät heidän maansa ja näin myös tapahtui pitkän ajan kuluttua, sillä heidän jälkeläistensä puuttuessa eräs irlannin kuninkaan poika Fergus lähetettiin scotlantiin ja hänet nimitettiin sen kuninkaaksi. Heidät kutsuttiin picteiksi eräästä voiteesta, jolla he maalasivat kasvonsa ja heidän maansa on englanniksi Pictland8, irlanniksi Cruithintuath.
Miletoksen poikien laskeuduttua maihin ja kärsittyään suuria tappioita, he etenivät kohti Tayltenia, jossa he kohtasivat Twathy De Danannin ja taistelivat heidän kanssaan. Julman ja verisen taistelun jälkeen, joka kesti melkein aamusta yöhön, Twathy De Danann kukistettiin ja tuhottiin täysin. Siellä heidän kolme kuningasta mcQuoill, mcKeght ja mcGrenie sekä heidän kolme vaimoaan, Ery, Fodla ja Banva surmattiin.
Tämä Twathy De Danannin kansa oli merkittävimpiä maageja, jotka tekivät ihmeellisiä asioita. Kun he halusivat, he saattoivat hallita sekä merta että maata, pimentää sekä auringon että kuun halutessaan. He tekivät taidoillaan suuren kiven, jota he kutsuivat nimellä Lya Fáil eli Irlannin kivi ja sijoittivat sen Tarraghiin. Siihen oli lumottu tämänlainen ominaisuus: kun syntyi joku, joka oli ennalta määrätty irlannin kuninkaaksi, niin heti kun hänet asetettaisiin tämän kiven päälle, kivi antaisi valtavan huutavan äänen, että se kantautuisi mereltä toiselle koko valtakunnassa. Näin osoittaen kiven päälle asettuneen sopivuuden ja tulevan oikeuden kruunuun. Tämä kivi oli pitkään irlannin kuninkaan Taraghin palatsissa, jossa kruunattiin monia kuninkaita ja kuningattaria. Kunnes irlannin kuningas lähetti sen scotlantiin poikansa Ferguksen kanssa, joka asetettiin scotlannin ensimmäiseksi kuninkaaksi tuon kiven päällä ja vielä kauan sen jälkeen kaikki scotlannin kuninkaat saivat kruununsa kiven päällä kuningas Edvardin I:n aikaan asti. Tällöin englannin kuningas vei sen muistomerkkinä sieltä englantiin heidän ja scotlantilaisten välisissä sodissa ja sijoitti sen Westministerin Abbyyn, jossa monet englannin kuninkaat on myös kruunattu sen päällä ja se on siellä nykyäänkin nähtävissä muiden muistomerkkien joukossa.
Nämä Twathy De Danannit hallitsivat irlannissa 197 vuotta yhdeksän kuninkaan hallitsemana ja tänä aikana assyriassa hallitsi seitsemän hallitsijaa tai monarkkia: Mitreus 15 vuotta, Tulanes tai Tantanes 22 vuotta, Tarileus 40 vuotta, Thineus 30 vuotta, Dercilus 40 vuotta, Euphalus 30 vuotta ja Loasthenes 12 vuotta.
Nimet mukailevat alkuperäisteksiä, eikä niitä ole käännetty.
Vapaa käännös kirjasta: The Annals of Clonmacnoise being Annals of Ireland from The Earliest period to A.D. 1408, Conell Mag Eochagáin, 1627. Painettu 1896.