Käännös: Kirje Himyarin marttyyreistä

Tekstin tapahtumat sijoittuvat 500-luvun alkuun Himyarin kuningaskuntaan, joka sijaitsi nykyisen Jemenin alueella, hallitsi juutalainen kuningas nimeltä Yusuf As’ar Yath’ar¹. Yusuf on ensimmäinen tunnettu juutalainen Himyarin kuningas, mutta lukuisista kirjoituksista käy ilmi, että Himyarin alue omaksui monoteismin 400-luvun jälkipuoliskolla. Samaan aikaan Bab al-Mandabin salmen toisella puolella sijaitseva kristillinen Aksumin kuningaskunta (eli muinainen Etiopia) oli Himyarin kilpailija ja poliittinen uhka. Vuonna 523 jKr. Yusuf ja hänen armeijansa piirittivät Najranin kaupunkia ja alkoivat vainota sen kristittyä yhteisöä, todennäköisesti provosoidakseen Aksumin kilpailijoitaan. Jos teko oli todellakin provokaatio, se oli onnistunut, koska Aksumin kuningas Kaleb Ella Asbeha aloitti hyökkäyksen Etelä-Arabiaan, voittaen lopulta himyarilaiset ja asetti kristillisen kuninkaan hallitsemaan aluetta.

Kirje Himyarin marttyyreistä

Kirjeestä, eli persian kristityn piispa Simeonin kertomus Himyarin marttyyreista, joka lähetettiin Beth Nu'manin Hirtasta.

Jälleen kerran ilmoitamme teille rakkaat ystävät, että Aleksanterin vuoden 835 jälkimmäisen Kanun-kuukauden 20. päivänä² lähdimme Nu’manin Hirtasta yhdessä kunnianarvoisen papin Mar Abraham bar Euphorosin kanssa, jonka roomalaisten kuningas Justinus³ oli lähettänyt Hirta-kuninkaan Mundhirin luokse, jotta tämä solmisi rauhan Rooman kanssa. Kirjoitimme Abrahamista myös edellisessä kirjeessämme, sillä me ja kaikki kanssamme olevat uskovat saimme hänen armonsa, koska hän auttaa kaikin tavoin uskovien asiaa. Hän antaa luvan niille aikaisemmille asioille ja myös niille asioille, joista nyt kirjoitamme.

Kun matkustimme autiomaassa etelään ja itään kymmenen päivää, törmäsimme kuningas Mundhiriin vastapäätä vuoria, joita kutsutaan hiekkavuoriksi ja jotka arabian kielellä kutsutaan Ramlaksi⁴. Ja kun astuimme Mundhirin leiriin, pakanat Tayyaye ja Ma’daye⁵ tulivat meitä vastaan ja sanoivat meille: ”Mitä teillä on tekemistä tästä päivästä lähtien ja sen jälkeen? Katsokaa, teidän Messias on karkotettu roomalaisten, persialaisten, himyarilaisten ja kaikkien muiden toimesta.” Ja kun pappi Mar Abraham ja myös me, jotka olimme hänen kanssaan, olimme joutuneet pakanallisten Tayyayen ja Ma’dayen pilkan ja vastaavien loukkausten kohteeksi, suuri ahdistus valtasi meidät ja kaikki todelliset uskovat joutuivat suurten kärsimysten kohteeksi. Sillä lähistöllämme Himyarin⁶ kuninkaan lähettiläs saapui Hirtan kuningas Mundhirin luo ja toi mukanaan kirjeen, joka oli täynnä kerskailua ja jossa hän kertoi Mundhirille pahoista teoistaan, joita hän oli tehnyt kristityille Himyarin kaupungissa Najranissa.

Hän kirjoitti seuraavanlaisesti:

Etiopialaiset⁷ asettivat alueellemme kuninkaan, joka on kuollut ja nyt kun talvi on saapunut, etiopialaiset eivät voi matkustaa alueellemme. Joten olen ottanut koko Himyarien alueen hallintaani ja ennen kaikkea muuta aion tehdä seuraavanlaisesti: Minä tuhoan kaikki kristityt koko Himyarien alueella tai he kieltävät Messiaan ja tulevat juutalaisiksi kuten me. Aluksi minä menin etiopialaisten kimppuun, jotka olivat jääneet alueellemme, koska he vartioivat kirkkoa, jonka he uskoivat rakentaneensa alueellemme. Pystyin yllyttämään heidät ja vangitsemaan heidät, ja tapoin heidät kaikki ja heitä oli 280 miestä, munkkeja ja maallikoita ja muutin heidän kirkkonsa synagogaksemme. Sen jälkeen johdin kansani (120 000 sotilasta) ja menin Najranin kaupunkiin, jossa leiriydyin useiksi päiviksi. Kun huomasin, että Najran oli alistettu taistelussa, vannoin heille, ettei heille aiheutuisi mitään vahinkoa, jos he luovuttaisivat kaupungin minulle vapaaehtoisesti. Ja tällä tavalla heidät alistettiin ja he avasivat kaupungin portit.

Kaikki heidän johtajansa tulivat luokseni, mutta minusta ei tuntunut oikealta olla rehellinen kristittyjä kohtaan. Ensin vaadin, että he toisivat minulle kultaansa, hopeaansa ja kaikki omaisuutensa, ja kun he toivat ne minulle, otin ne heiltä. Sitten vaadin, että he toisivat minulle Pawlan, heidän piispansa. He kertoivat minulle, että hän oli kuollut, mutta en uskonut heitä, ennen kuin he näyttivät minulle hänen haudansa. Kaivoin hänen luunsa esiin ja poltin ne tulessa, ja poltin myös heidän kirkonsa sekä papit ja kaikki, jotka löysin sen sisältä. Sen jälkeen vaadin heitä luopumaan Messiaasta ja rististä ja tulemaan juutalaisiksi kuten me. Mutta he eivät halunneet. Niinpä sanoin heille: ”Katsokaa, nyt roomalaiset tietävät, että Messias oli ihminen, miksi te harhaudutte hänen perässään? Miksi ajattelette olevanne parempia kuin roomalaiset?” Ja me sanoimme heille: ”Me emme vaadi teitä luopumaan Jumalasta, taivaan ja maan luojasta, emmekä palvomaan aurinkoa, kuuta ja muita taivaankappaleita tai mitään muuta luotua, vaan luopumaan Jeesuksesta, joka pitää itseään Jumalana, ja sanomaan, että hän on ihminen eikä Jumala.” Häiritsimme heitä monin tavoin, mutta he eivät halunneet luopua Messiaasta eivätkä halunneet sanoa, että hän oli vain ihminen. Sen sijaan he sanoivat hulluudessaan: ”Hän on Jumala ja hän on armollisen Poika.” Ja he päättivät kuolla hänen puolestaan. Heidän johtajansa puhui päättäväisesti meitä vastaan ja kuten hän ansaitsi, niin hänet palkittiin ja kaikki heidän johtajansa tapettiin. Loput pakenivat ja piiloutuivat, emmekä ole vieläkään löytäneet heitä. Ja me käskimme, että heidät tapettaisiin, missä heidät löydettäisiin tai että heidän pitäisi luopua Messiaasta ja tulla juutalaisiksi meidän kanssamme.

Sen jälkeen toimme muutamia heidän naisistaan ja sanoimme heille: ”Katsokaa, te näitte omin silmin, kuinka miehenne pilkkasivat ja sanoivat, että Messias on Jumala ja Adonain poika, katsokaa, heidät kaikki tapettiin! Mutta teidän on nyt pelastettava itsenne, poikanne ja tyttärenne. Luopukaa Messiaasta ja rististä, tulkaa juutalaisiksi kuten me, niin te jäätte eloon, mutta jos ette, te kuolette varmasti.” He pilkkasivat vielä enemmän kuin heidän miehensä sanoen: ”Messias on Jumala ja hän on armollisen Poika, me uskomme häneen ja kunnioitamme ristiä, me kuolemme hänen takiaan. Kaukana meistä on se, että luopuisimme hänestä tai ei meidän tulisi elää miehiemme jälkeen, vaan heidän kanssaan ja heidän tavoin kuolemme Messiaan tähden. Vaadimme heitä sanomaan, että Messias oli vain ihminen ja he saisivat elää, mutta he eivät halunneet sanoa sitä ja he valitsivat kuoleman itselleen sen eksyttäjän ja noidan tähden. Näiden naisten joukossa oli heitä, joita kutsuttiin munkeiksi, näimme heidän riitelivän niiden kanssa, joiden aviomiehet olivat kuolleet ja he sanoivat: ”On oikein, että meidät tapetaan ensin aviomiehiemme jälkeen.” He juoksivat ja neuvottelivat keskenään siitä, kuka heistä kuolisi ensin. Ja kun kuulimme heidän väittelevän ja näimme heidän neuvottelevan keskenään siitä, kenen heistä tulisi kuolla ensimmäisenä, nauroimme heidän hulluudelleen, koska he olivat eksyneet seuraamaan miestä, joka uskalsi pilkata Jumalaa ja piti itseään Jumalana. Ihmettelimme, että jopa heidän lapsensa jotka eivät tienneet mitään, kasvatettiin tässä harhassa. Ja kun näimme, että he kamppailivat keskenään tällaisessa hulluudessa, annoimme käskyn ja heidät kaikki tapettiin.

Yksi heistä, hänen asemansa, perheensä ja kauneutensa vuoksi ajattelimme, että hän saattaisi sääliä itseään ja tytärtään ja että hänet voitaisiin suostutella luopumaan Messiaasta. Joten käskimme, ettei häntä tapettaisi ja niin hän meni kaupunkiin, jossa hän tuli surulliseksi, koska hän ei ollut kuollut. Kolmantena päivänä lähetimme hänelle sanan, että jos hän luopuisi Messiaasta, hän saisi elää, mutta jos hän ei luopuisi, hän kuolisi. Kun hän kuuli tämän sanan, hän juoksi ja tuli kaupungin keskellä sijaitsevalle torille ja sen mukaan, mitä olimme kuulleet naisesta, kukaan ei ollut koskaan nähnyt hänen kasvojaan, eikä hän kävellyt päivällä kaupungissa siihen päivään asti, jolloin hän seisoi kaupungissa pää paljaana. Ja näiden tapahtumien mukaan jotka minulle kerrottiin, hän itkien sanoi:

Najranin naiset, kristityt, juutalaiset ja pakanat, kuulkaa! Te tunnette minut, että olen kristitty ja tunnette perheeni ja heimoni, tiedätte kuka olen ja kenen tytär olen. Minulla on kultaa ja hopeaa, orjia ja palvelijoita, peltoja ja satoa. En tarvitse mitään. Ja nyt aviomieheni on tapettu Messiaan takia. Jos haluaisin aviomiehen, minulla ei olisi puutetta aviomiehistä. Kuule, sanon sinulle, että tänä päivänä minulla on neljäkymmentätuhatta kultaista kolikkoa aarrekammiossani, lukuun ottamatta aviomieheni aarrekammiota ja kultaa, hopeaa, jalokiviä, helmiä ja koristeita, jotka kaunistavat minua. Teidän joukossanne on naisia, jotka ovat nähneet ne minun talossani ja te tiedätte ystäväni, että naisella ei ole ilon päiviä kuin hääjuhlansa päivät ja siitä lähtien on surua ja valitusta. Kun hän synnyttää lapsia, hän synnyttää sairastaen ja valittaen. Ja kun häneltä riistetään lapset, on vain surua ja murhetta. Ja kun hän hautaa lapsensa, hän hautaa surussa ja vaikertaen. Mutta minä, tästä päivästä lähtien, olen pelastettu kaikesta tästä. Ensimmäisen hääjuhlani päivinä olin iloinen. Ja nyt, neitsyt tyttäreni, koska heillä ei ole aviomiestä, olen koristellut heidät Messiaalle.

Katsokaa minua, ystäväni, sillä tämä on toinen kerta kun näette kasvoni: ensimmäisen kerran näitte ne hääjuhlissani ja nyt tämä on toinen kerta. Kasvoni paljastettuina teidän kaikkien edessä tulin ensimmäisen sulhaseni luokse ja nyt kasvoni paljastettuina menen Herrani Messiaan, Jumalani ja tyttärieni luokse, kuten hän tuli meidän luoksemme. Katsokaa minua, ystäväni, katsokaa minua ja tyttäriäni, sillä en ole teitä kauneudessa vähäisempi ja näin menen Herrani Messiaan luokse, juutalaisten luopumuksesta turmeltumatta. Sillä kauneuteni on todistajani Herrani edessä, joka ei pettänyt minua Messiaan hylkäämisen synnissä. Kultani, hopeani ja kaikki koruni, sekä orjani ja palvelijani ja kaikki mitä minulla on, ovat todisteena siitä, että en ole rakastanut niitä, enkä ole luopunut Messiaasta, minun Herrastani. Ja katso, kuningas lähettää minulle viestin, että minun pitäisi luopua Messiaasta ja elää. Mutta minä vastaan hänelle, että jos luopuisin Messiaasta, minä kuolisin, mutta jos kuolisin Messiaan tähden, minä eläisin. Kaukana on minusta, ystäväni, että luopuisin Messiaasta, Jumalastani johon uskon ja jonka nimessä minut ja tyttäreni on kastettu. Kunnioitan hänen ristiään ja kuolen hänen takiaan, minä ja tyttäreni, aivan kuten hän kuoli meidän puolestamme. Katsokaa, maan kulta on hylätty maan vuoksi ja jokainen, joka haluaa minun kultani, saa sen ja jokainen, joka haluaa minun hopeani ja koruni, saa ne. Katsokaa, kaikki on hylätty, sillä minä aion ottaa vastaan Messiaan, minun Herrani sen sijaan. Siunattuja olette, ystäväni, jos kuulette sanani. Siunattuja olette, ystäväni, jos tiedätte totuuden, eli sen, että hänen takiaan minä ja tyttäreni kuolemme. Siunattuja olette, jos rakastatte Messiasta. Siunattu olen minä! Siunattuja olemme minä ja tyttäreni, koska meitä odottaa siunaus! Siksi olkoon tyyneys ja rauha Messiaan kansan keskuudessa. Olkoon näiden veljieni ja sisarieni veri, jotka surmattiin Messiaan tähden, muuriksi tälle kaupungille, jos se pysyy uskollisena Messiaalle, minun Herralle. Katsokaa, kasvoni paljastettuna, minä jätän tämän kaupungin, jossa olen asunut väliaikaisesti vaelluksellani, jotta voin mennä tyttärieni kanssa toiseen kaupunkiin ja siellä kihlata heidät. Rukoilkaa puolestani, minun ystäväni, että Herrani Messias ottaisi minut vastaan ja antaisi anteeksi, että olen elänyt nämä kolme päivää tyttärieni isän jälkeen!

Kuulimme valitusta tästä kaupungista niin paljon, että se häiritsi meitä kaikkia, koska emme tienneet, miksi naiset vaikeroivat. Ja kun miehet, jotka olimme kutsuneet, tulivat ja kertoivat meille kaikki nämä asiat, jotka hän puhui rohkeasti koko kaupungin edessä ja koska naiset vaikeroivat hänen takiaan, halusimme tappaa heidät, koska he olivat antaneet hänen pitää tämän koko puheen ja pettää kaupungin noituudellaan. Sen jälkeen hän tuli ulos kaupungista, peittämättä pääta, kuin hullu nainen tyttäriensä kanssa. Hän tuli ja seisoi edessäni, kasvot paljastettuna ja häpeilemättä pitäen tyttäriensä käsiä, kun he olivat koristautuneet kuin hääjuhlaan. Hän löysti hiustensa punokset ja kietoi ne käsivarsilleen, sitten suoristi kaulansa, ojensi kurkkunsa ja kumarsi päätään edessäni, huutaen: "Minä olen kristitty ja tyttärenikin ovat ja Messiaan tähden me kuolemme. Katkaise päämme, jotta voimme mennä ja tavoittaa veljemme, sisaremme ja tyttärieni isän."

Kaiken tämän hulluuden jälkeen väittelin hänen kanssaan ja yllytin häntä luopumaan Messiaasta ja sanomaan, että hän on vain ihminen, mutta hän ei halunnut sanoa sitä. Ja yksi hänen tyttäristään uskalsi jopa loukata meitä, koska hän kuuli meidän sanovan hänen äidilleen, että tämän pitäisi kieltää Messias. Kun huomasin, ettei hän missään nimessä kieltäisi Messiasta, käskin niin, että aiheuttaen kauhua, kaikki kristityt pelästyisivät ja he heittivät hänet maahan.

Me käskimme, että hänen tyttärensä teurastettaisiin ja että heidän verensä kaadettaisiin hänen suuhunsa ja sen jälkeen hänen päänsä katkaistaisiin. Joten, sen me teimme hänelle. Sen jälkeen käskin nostaa hänet maasta ja kysyin häneltä, miltä hänen tyttäriensä veri maistui. Ja hulluudessaan hän vannoi sen eksyttäjän tähden: ”Kuin puhdas, tahraton uhri, niin se maistui suussani ja sielussani.” Sitten käskimme katkaista hänen päänsä. Vannon Adonain, Israelin kuninkaan nimeen, että olin surullinen hänen kauneutensa ja tyttäriensä kauneuden vuoksi, mutta olin suuresti hämmästynyt hänen hulluudestaan, siitä, kuinka hän harhautui noidan ja eksyttäjän jäljessä, joka uskalsi herjata ja pitää itseään Jumalana ja kuinka hän ei säästänyt itseään eikä tyttäriään.

Mitä tulee surmattujen poikiin ja tyttäriin, meidän ylipappien ja meidän mielestämme heille tulisi tehdä niin kuin lain kirjassa on kirjoitettu, että ”poikaa ei saa rangaista isiensä synneistä”⁸. Siksi käskimme, että lapset jätetään rauhaan, kunnes he tulevat täysi-ikäisiksi, jos he sitten kieltävät Messiaan ja tulevat juutalaisiksi, he saavat elää. Mutta jos he eivät tee niin, hekin kuolevat. Sitten jaoimme heidät meidän ylhäistemme kesken.

Olemme kirjoittaneet nämä asiat sinun valtakunnallesi, jotta voisit iloita. Katso, emme ole jättäneet yhtään kristittyä, ei yhtäkään, tähän meidän maahamme. Sinunkin tulisi toimia näin, sillä saatat kaikki kristityt, jotka ovat sinun vallassasi pelkäämään sinua, aivan kuten mekin olemme tehneet omalla alueellamme. Koska sinun vallassasi on juutalaisia, ole heille kaikin tavoin avuksi ja mitä tahansa sinun valtakuntasi tarvitsee tämän vuoksi, lähetä meille sana, jotta voimme lähettää sen sinulle.

Himyarin kuningas kirjoitti kaikki nämä asiat Hirtan kuninkaalle Mundhirille, kun he olivat autiomaassa yhdessä edellä mainitun, keisari Justinin lähettämän arvostetun papin Mar Abraham bar Euphorosin ja puhtaan ja pyhän Mar Sergisin, Beth Raspan piispan, kanssa, jotta hän voisi saada aikaan rauhan persialaisen Tayyaye-heimon ja roomalaisten välille. Kun nämä kirjoitukset luettiin Hirtan kuninkaan Mundhirin ja monien muiden edessä, Himyarin lähettiläs sanoi joitakin asioita pilkaten, samalla kun hän pilkkasi ja halveksi kristittyjä ja rehvasteli (niillä asioilla, joilla Himyarin kuningas oli loukannut siunattuja marttyyreja ja kunniakasta Dawmaa ja hänen tyttäriään, kaikkia näitä asioita Himyarin kuningas ei kirjoittanut kirjeessään), mutta lähettiläs kertoi nämä asiat kuninkaalle sekä juutalaisten ja pakanoiden edessä, sitten suuri ahdistus tuli kaikkien kristittyjen ylle ja riemu tuli pakanoiden ja juutalaisten ylle. Ja me kirjoitimme nämä asiat Mundhirille lähetetystä kirjeestä ja lähettilään sanoista.

Kun tämä Himyarin kuninkaan lähettämä kirje luettiin Hirtan kuninkaalle Mundhirille, jossa kerrottiin, kuinka siellä olleet kristityt oli tapettu ja kuinka heitä oli vainottu ja ahdistettu Messiaan nimen tähden, kuningas Mundhir raivostui ja kutsui pilkaten ja halveksien kaikki vapaat kristityt valtakunnastaan luokseen ja sanoi heille: ”Katsokaa, kristityt, sillä minä puhuin teille, mutta te ette kuunnelleet, sillä minä käskin teidän hylätä Messiaan, mutta te ette halunneet. Hylkääkää nyt uskollisuutenne Messiaalle, sillä nyt olette kuulleet, mitä tapahtui niille, jotka eivät luopuneet Messiaasta, kuinka Himyarin kuningas tappoi ja tuhosi heidät ja kuinka hän poltti heidän kirkonsa. Katso, kuinka Messias ajettiin pois himyarilaisilta, persialaisilta ja roomalaisilta, mutta sinä et ole vakuuttunut luopumaan Messiaasta. En ole parempi kuin persian ja rooman kuninkaat, jotka ajoivat pois ja karkottivat kristityt tai parempi kuin himyarian kuningas, joka tappoi ja hävitti kristityt maastaan. Sillä katso kuinka paljon minä sinulle kerron, mutta sinä et kuuntele minua etkä hylkää Messiasta.

Ja kun kuningas Mundhir sanoi nämä sanat kaikkien ylhäisensä edessä⁹, yksi ylhäinen kristitty, joka oli kiihdyksissä ja hyvin kiivas, nousi ylös ja sanoi rohkeasti kuninkaalle: ”Ei ole oikein, että sanot sellaisia asioita, oi kuningas. Emme tulleet kristityiksi sinun hulluutesi vuoksi, sillä sinä neuvoit meitä hylkäämään Messiaan ja luopumaan kristuksesta. Mutta me olemme kristittyjä, samoin kuin vanhempamme ja heidän vanhempansa.” Silloin kuningas suuttui hänelle ja sanoi: ”Kuinka uskallat puhua minulle?” Uskollinen, ylhäinen mies vastasi ja sanoi kuninkaan edessä: ”Puhun, koska pelkään Jumalaa, enkä ole peloissani. Kukaan ei voi estää minua, koska miekkani ei ole lyhyempi kuin muiden. Koska pelkään Jumalaa, seison ja taistelen kuolemaan asti, enkä ole peloissani." Kun kuningas Mundhir näki hänen rohkeutensa, kuinka hän ei pelännyt puhua hänen edessään, kuningas ei voinut sanoa hänelle enää mitään, koska hänen sukunsa ja hänen maineensa vuoksi. Hän oli nimittäin maailman silmissä suuri mies, yksi Hirta prinsseistä.

Ja kun he saapuivat Nu'manin Hirtasta, ensimmäisen paastoviikon toisena päivänä, saimme tietää nämä asiat, joita ei ollut kirjoitettu Mundhirille lähetetyssä kirjeessä. Sillä yksi himyarilaisista uskovista saapui erään kristityn lähettilään mukana, joka oli lähetetty Mundhirille sen kristityn kuninkaan toimesta, jonka etiopialaiset olivat asettaneet Himyarin alueelle. Ja kun he olivat Nu'manin Hirtassa, heille ilmoitettiin, että kristitty kuningas, joka oli lähettänyt heidät, oli kuollut. Joten he palkkasivat miehen Hirtasta ja lähettivät hänet Najraniin, jotta hän voisi tarkkailla ja tietää totuuden siten tuoda heille raportin Najranista. Joten tämä mies meni ja toi seuraavan raportin:

Kun kuningas vannoi valan Najraneille ja he avasivat kaupungin portit ja tulivat ulos, he ottivat hänet vastaan ja luovuttivat kaupungin hänelle. Hän vannoi valan valheellisesti, otti heidän kultansa ja hopeansa, poltti piispan luut tulella ja poltti kirkon ja bnay qyamat sekä kaikki ihmiset, jotka hän löysi sen sisältä. Sitten he toivat kaikki tärkeät henkilöt hänen eteensä 340 miestä ja hän alkoi uhkailla suurta ja maineikasta Harith bar Ka‘bia, joka oli heidän johtajansa:

”Miksi halusit kapinoida minua vastaan ja luottaa siihen noitaan ja eksyttäjään ja kuvitella, että voisit paeta minun käsistäni? Mutta nyt, sääli vanhuuttasi ja luovu hänestä, siitä eksyttäjästä ja hänen rististään, niin saat elää. Mutta jos et tee niin, sinä varmasti kuolet kauhealla tavalla, sinä ja seuralaisesi, ja kaikki jotka eivät luovu Messiaasta ja hänen rististään.” Vanha mies sanoi hänelle: "Totisesti, olen ahdistunut, samoin kuin kaikki kristityt seuralaiseni jotka ovat kanssani kaupungissa, sillä puhuin heille, mutta he eivät kuunnelleet minua. Olin valmis taistelemaan sinua vastaan ja ottamaan sinut vastaan Messiaan nimen puolesta, jotta joko sinä tappaisit minut tai minä tappaisin sinut. Ja luotin Herraani Messiaaseen, että voittaisin sinut. Mutta seuralaiseni eivät antaneet minun tehdä sitä. Ja kuitenkin halusin johtaa vain perheeni ja palvelijani ja tulla sinua vastaan ja taistella sinua vastaan, mutta kristityt valtasivat kaupungin portit eivätkä antaneet minun mennä ulos. Ja taas kerran sanoin heille, että heidän pitäisi suojella kaupunkia eikä avata portteja sinulle, ja minä luotin Herraani Messiaaseen, että kaupunki ei joutuisi sinun valloittamaksi, koska siltä ei puutu mitään. Ja tässäkin asiassa seuralaiseni eivät kuunnelleet minua. Ja sitten kun sinä lähetit heille valan, neuvoin heitä olemaan uskomatta sinua. Ja sanoin heille, että puhuit valheellisesti ja että sinussa ei ole totuutta. Silti he eivät suostuneet kuuntelemaan minua, ja nyt vanhuudessani sanot minulle, että minun pitäisi luopua Messiaasta, Jumalastani ja tulla juutalaiseksi kanssasi. En ehkä elä edes tuntia tai päivää sen jälkeen, kun olen luopunut hänestä ja sinä pyydät minua vanhoilla päivilläni vieraantumaan Herrastani Messiaasta?

Totisesti, et ole puhunut kuin kuningas, etkä ole käyttäytynyt kuin kuningas. Sillä kuningas joka valehtelee, ei ole kuningas. Olen nähnyt monia kuninkaita, mutta en ole nähnyt kuninkaita jotka valehtelevat. Minulla on valta itseni yli, enkä valehtele vallalani Messiasta kohtaan. Kaukana olkoon se että kieltäisin Messiasta Jumalaa, sillä Häneen olen uskonut lapsuudestani asti ja minut on kastettu Hänen nimessään. Kunnioitan hänen ristiään ja hänen takiaan olen valmis kuolemaan. Ja totisesti minä olen siunattu, että Messias on katsonut minut kelvolliseksi kuolemaan hänen puolestaan. Nyt minä tiedän, että Messias rakastaa minua, koska olen elänyt pitkän elämän tässä maailmassa Herrani Messiaan armosta ja olen elänyt hyvin. Minulta ei ole puuttunut mitään, ei lapsia, lapsenlapsia tai perhettä. Minun Herrani Messias on moninkertaistanut kaiken minulle tässä maailmassa. Ja monissa taisteluissa olen voittanut Messiaan avulla ja tässäkin voitan jälleen ristin avulla. Olen myös varma siitä, että muistoni tästä kaupungista ja perheestäni ei katoa. Nyt totisesti tiedän, että en kuole ikuisesti, sillä tiedän ja luotan siihen, että kuten viiniköynnös karsitaan ja sen oksat lisääntyvät, niin myös meidän kansamme, kristityt, lisääntyvät tässä kaupungissa. Älkää kerskatko millään, mitä olette tehneet. Kuulehan, minä sanon sinulle, että tämä kaupunki tulee suurenmoiseksi kristinuskon ansiosta ja tämä kirkko, jonka olet tänään polttanut, tullaan rakentamaan uudelleen ja se tulee hallitsemaan ja johtamaan kuninkaita. Ja kristinusko tulee hallitsemaan ja tuhoamaan juutalaisuutesi ja se tulee kulkemaan valtakuntasi läpi ja tuomaan lopun sinun vallastasi.

Kun tämä mahtava ja arvostettu vanhus oli sanonut nämä sanat, hän kääntyi ympäri ja sanoi kovalla äänellä ympärillään seisoville uskoville: ”Kuulitteko, veljet, mitä sanoin tälle juutalaiselle?” Ja he kaikki huusivat: ”Me kuulimme kaiken, mitä sanoit, isä!” Taas hän sanoi heille: ”Ovatko nämä asiat totta vai ei?” Ja he kaikki huusivat: ”Ne ovat totta ja ne ovat totuudesta”. Taas hän huusi ja sanoi heille: "Mitä te ajattelette? Jos joku teistä sattuu pelkäämään miekkaa ja kieltämään Messiaan, olkoon hän erotettu meistä. Ja he kaikki huusivat: "Kaukana meistä on, että kieltäisimme Messiaan! Ole rohkea isä, ole rohkea, äläkä sure tätä, sillä me kaikki olemme kuin sinä ja me kuolemme kanssasi Messiaan puolesta. Ja täällä ei ole ketään meistä joka jää sinun jälkeesi eloon. Ja taas hän huusi ja sanoi: "Kuulkaa minua te kaikki kristityt, pakanat ja juutalaiset. Jos joku, jopa vaimoni tai joku pojistani tai tyttäristäni tai joku heimostani tai suvustani kieltää Messiaan ja jää elämään tämän juutalaisen kanssa, niin heidät erotetaan, eivätkä he ole heimoani tai sukuani, eikä minulla ole mitään osaa tai tekemistä heidän kanssaan. Ja kaikki, mitä minulla on, menee sille kirkolle, joka rakennetaan tähän kaupunkiin meidän jälkeemme. Mutta jos vaimoni tai joku pojistani tai tyttäristäni jää eloon, eikä luovu Messiaasta, kaikki jää heille, paitsi kolme taloa, jotka kirkko valitsee ja ne kuuluvat kirkolle.

Sanottuaan nämä asiat kaikkien ihmisten edessä, vanha mies kääntyi kuninkaan puoleen ja sanoi hänelle: "Katso, olet kuullut kaikki nämä asiat, joten älä enää kysy minulta mitään tästä asiasta. Kaukana meistä on ajatus, että luopuisimme Messiaasta, meidän Jumalastamme. Katso siis, mikään ei estä meitä kuolemasta Messiaan tähden. Ikuisen elämän hetki on saapunut! Hyljätty on jokainen, joka hylkää Messiaan. Hyljätty on jokainen, joka ei tunnusta, että Messias on Jumala ja Jumalan Poika. Hyljätty on jokainen, joka ei tunnusta Jumalan ristiä. Hyljätty on jokainen, joka on samaa mieltä sinun ja juutalaisten kanssa. Katso, me seisomme edessäsi, tee mitä haluat. Totisesti sanon teille, että ennen join ensimmäisenä maljan juhla-aterian aikana ennen seuralaisiani, mutta nyt tämä kuoleman malja Messiaan tähden on sekoitettu minulle ensimmäiseksi. Katsokaa, minä merkitsen itseni ja kaikki seuralaiseni, kuten on tapamme elävän ristin muodossa, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja he kaikki huusivat: ”Aamen, aamen.” Ja he tekivät ristinmerkin ja huusivat kaikki: ”Hyljätty olkoon jokainen, joka hylkää Messiaan! Ole rohkea isä, ole rohkea! Katso, Abraham, esi-isiemme pää, sinun vanhin odottaa sinua. Hyljätty olkoon jokainen, joka hylkää Messiaan ja jää eloon sinun jälkeesi.”

Kun kuningas näki, etteivät he olleet millään luopumassa Messiaasta, hän käski viedä heidät Wadia-nimiselle rotkolle ja käski katkaista heidän päänsä ja heittää ruumiit rotkoon. Kun he saapuivat rotkolle, he seisoivat kaikki yhdessä, kohottivat kätensä taivasta kohti ja sanoivat: ”Jumalamme Messias, tule avuksemme! Jumalamme Messias, anna meille lujuutta! Jumalamme Messias, ota vastaan sielumme! Jumalamme Messias, iloitse palvelijoidesi verestä, joka on vuodatettu sinun puolestasi! Jumalamme Messias, tee meidät kelvollisiksi sinun silmissäsi! Jumalamme Messias, me tunnustimme sinut, kuten sinä opetit meitä, joten tunnusta meidät isäsi edessä, kuten me tunnustimme sinut! Jumalamme Messias, rakenna uudelleen tämä kirkko, jonka tämä juutalainen on tänään polttanut! Jumalamme Messias, nimitä tälle kaupungille piispa pyhän Mar Pawlan tilalle, sillä tämän luut on tänään polttanut tämä juutalainen. Ja he kaikki huusivat ja tervehtivät toisiaan. Ja kun he olivat tervehtineet toisiaan, vanha mies ojensi kätensä heitä kohti ja sanoi huudahtaen: ”Messiaan rauha, joka annettiin ristillä roistolle, olkoon meidän kanssamme, veljet!” Vanhan miehen mahtavat seuralaiset juoksivat ja tukivat häntä ja veivät hänet teloittajien luo, ikään kuin juhlapöydän päähän, samalla kun he iloitsivat ja sanoivat: ”Messias, ota vastaan isämme ja meidät hänen mukanaan, sillä meidät surmataan sinun takiasi.” Vanha mies polvistui, kun hänen seuralaisensa pitivät hänestä kiinni ja tukivat hänen käsiään, kuten Mooses vuorella. Teloittaja iski häntä ja katkaisi hänen päänsä ja vanhan miehen seuralaiset juoksivat ottamaan hänen verensä ja silevivät sillä kasvonsa ja ruumiinsa, kuin voideltuina¹⁰. Jokainen heistä, missä tahansa he näkivät miekan vedettävän, juoksi, polvistui ja otti miekan vastaan. Ja näin he kaikki ottivat miekan vastaan. Kunnianarvoisen voittajan nimi oli Harith bar Ka‘b.

Tämä ei myöskään ollut kirjoitettu Mundhirille lähetetyssä kirjeessä, mutta Najranista tullut mies kertoi tämän:

Oli eräs kolmenvuotias lapsi, jonka äiti tuli ulos tapettavaksi ja hän piti lastaan kädestä, mutta lapsi juoksi karkuun. Kun lapsi näki kuninkaan istumassa ja pukeutuneena kuninkaallisiin vaatteisiin, hän jätti äitinsä ja juoksi kuninkaan luo ja suuteli tämän polvia. Kuningas nosti hänet syliinsä, halasi häntä ja sanoi: ”Mitä sinä haluat, mennä kuolemaan äitisi kanssa vai jäädä minun luokseni?” Lapsi sanoi hänelle: "Herra, herra, haluan kuolla äitini kanssa. Siksi tulin äitini kanssa, sillä hän sanoi minulle: ‘Tule poikani, mennään kuolemaan Messiaan tähden.’ Mutta päästä minut, jotta voin mennä äitini perään, koska hän kuolee ja minä en näe häntä. Sillä hän sanoi minulle: ‘Juutalaisten kuningas on määrännyt, että jokainen joka ei luovu Messiaasta kuolee’, mutta ei herra, en luovu Messiaasta." Kuningas sanoi hänelle: ”Mistä sinä tunnet Messiaan?” Lapsi sanoi hänelle: ”Herra, näen hänet joka päivä kirkossa äitini kanssa ja jos tulet kirkkoon, näytän hänet sinulle.” Kuningas kysyi häneltä: ”Rakastatko minua vai äitiäsi?” Lapsi sanoi hänelle: ”Herra, rakastan äitiäni enemmän kuin sinua.” Kuningas kysyi häneltä: ”Rakastatko minua vai Messiasta?” Lapsi sanoi hänelle: ”Herra, rakastan Messiasta enemmän kuin sinua ja hän on parempi kuin sinä.” Kuningas kysyi häneltä: ”Miksi tulit suutelemaan polviani?” Lapsi sanoi hänelle: ”Luulin, että olit se kristitty kuningas, jonka näin kirkossa, mutta ei herra, jos olisin tiennyt, että olet juutalainen, en olisi tullut luoksesi.” Kuningas sanoi hänelle: ”Annan sinulle pähkinöitä, manteleita, viikunoita ja kaikkea mitä haluat.” Lapsi sanoi hänelle: ”Ei, vannon Messiaan nimeen, että en syö juutalaisten pähkinöitä, eikä äitini syö juutalaisten pähkinöitä.” Kuningas kysyi häneltä: ”Miksi?” Lapsi sanoi hänelle: ”Koska juutalaisten pähkinät ovat saastuneita, mutta vapauta minut ja anna minun mennä äitini luo, sillä hän ei ole vielä kuollut, jättäen minut yksin.” Kuningas sanoi hänelle: ”Jää luokseni, niin sinusta tulee poikani.” Lapsi sanoi: ”Ei, Messiaan nimessä, en jää luoksesi, koska sinun tuoksusi on mädäntynyt ja äitini tuoksu on miellyttävämpi kuin sinun.”

Kuningas sanoi hänen edessään seisoville: "Katsokaa tätä pahaa juurta, kuinka hän puhuu jo lapsuudestaan lähtien. Katsokaa, kuinka paljon tämä eksyttäjä ja noita pystyy pettämään jopa lapsen." Yksi kuninkaan ylhäisistä sanoi lapselle: ”Tule mukaani, vien sinut kuningattaren luo ja hänestä tulee sinun äitisi.” Lapsi sanoi hänelle: "Olkoon kasvoillesi lyöty, herra! Sillä äitini on minulle parempi kuin kuningatar, koska äitini vei minut kirkkoon. Päästä minut, jotta voin mennä. Katso! Äitini on lähtenyt ja jättänyt minut yksin. Ja kun lapsi näki, että kuningas ei päästäisi häntä, hän puri häntä reiteen ja sanoi hänelle: "Päästä minut, senkin paha juutalainen! Anna minun mennä äitini luo. Päästä minut. Katso! Äitini kuolee ja minä haluan kuolla hänen kanssaan. Kuningas nosti lapsen syliinsä, antoi hänet yhdelle ylhäisistään ja sanoi hänelle: ”Vartioi häntä ja kun hän kasvaa, jos hän kieltää Messiaan, hän jää eloon, mutta jos ei, hän kuolee.” Ja sitten, sen miehen palvelija otti lapsen joka itki ja potki jaloillaan ja huusi äitiään: "Rouva, rouva! Katsokaa, juutalaiset vievät minut pois! Tulkaa hakemaan minut, jotta voin mennä kanssanne kirkkoon. Kun hänen äitinsä näki hänet, hän huusi hänelle ja sanoi: "Mene, poikani. Luovutan sinut Messiaalle. Poikani, älä itke. Katso, minä olen kanssasi! Mene poikani ja pysy kirkossa Messiaan lähellä, kunnes minä saavun. Poikani, katso, minä löydän sinut. Älä itke rakkaani. Katso, Messias on siellä kirkossa. Odota minua hänen kanssaan. Odota minua hänen kanssaan poikani. Katso, minä tulen sinun luoksesi! Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, he katkaisivat hänen päänsä.

Tämä ei myöskään ollut kirjoitettu Himyarin kuninkaan kirjeessä kuningas Mundhirille, mutta se mies, joka tuli Najranista, sanoi näin: ”Siunatun Dawman nuorin tytär, joka oli yhdeksänvuotias, kuuli kuninkaan sanovan äidilleen, että tämän tulisi sylkeä ristiä ja kieltää Messias. Tyttö täytti suunsa syljellä, sylki kuninkaan kasvoille ja sanoi hänelle: 'Sinua syljetään, koska et häpeänyt sanoa kuningattarelle, äidilleni, että hänen pitäisi sylkeä elävälle ristille ja kieltää Messias. Sinä ja kaikki juutalaiset ovat hyljättyjä ja hyljättyjä ovat kaikki, jotka hylkäävät Messiaan ja ristin kanssanne. Messias tietää, että äitini on parempi kuin sinun äitisi ja minun perheeni on parempi kuin sinun perheesi, mutta sinä uskalsit sanoa äidilleni, että hänen pitäisi luopua Messiaasta ja sylkeä ristiä. Sulje suusi juutalainen, Herransa murhaaja. Siunatun tytär sanoi nämä sanat kuninkaalle ja heti sen jälkeen hänet ja hänen sisarensa surmattiin, kuten edellä on kirjoitettu. Voitokkaan kaunottaren nimi on Dawma, Azmanin tytär.

Kun kirjoitukset luettiin kuningas Mundhirin ja monien muiden edessä, kaikki kristityt olivat suuressa ahdistuksessa ja me heti kirjoitimme niistä kopiot ja lähetimme ne teille. Rukoilen rakkaat, että nämä asiat saatettaisiin viipymättä ja laiminlyömättä, kunnioitettujen autuaiden, pyhien ja Messiaan kanssa Egyptiin paenneiden piispojen tietoon. Heidän kauttaan Aleksandrian arkkipiispa saa tietää näistä asioista ja he kehottavat häntä kirjoittamaan Aksumin kuninkaalle, että he eivät saisi laiminlyödä himyarilaisia koskevaa asiaa, vaan heidän tulisi auttaa teitä mahdollisimman nopeasti. Nämä asiat ilmoitetaan myös uskollisten kaupungeille, eli Antiokiaan, Cilician Tarsukseen, Kappadokian Caesareaan, Edessaan ja muihin uskovien kaupunkeihin, jotta he voisivat järjestää muistotilaisuuden edellä mainituille pyhille marttyyreille ja rukoilla rauhaa ja turvallisuutta kuningaskunnan pyhille kirkoille. He voivat myös kertoa piispoille, kuinka juutalaiset tuhosivat kirkkojen turvapaikan ja roomalaisten marttyyrien pyhäkön sekä niistä pahoista teoista, joita juutalaiset ja heidän kumppaninsa tekivät kristityille, jotka asuivat Himyarin seuduilla. Kaikkien roomalaisten kaupunkien piispat, sekä vanhemmat ja nuoremmat, saadakseen pari kolikkoa, he myivät kirkot ja marttyyriuden juutalaisille ja he halutessaan tuhosivat ne ristin juurella. Tiberiassa asuvat juutalaiset lähettivät joka vuosi ja joka kausi pappeja, jotka provosoivat mellakoita kristittyjen keskuudessa Himyarissa. Mutta jos nuo piispat ovat kristittyjä ja haluavat kristinuskon vakiintuvan ja jos he eivät ole juutalaisten liittolaisia, antakoon heidän suostutella kuningas ja hänen ylhäisensä, että Tiberiaan ja muihin kaupunkeihin kuuluvat ylipapit vangitaan ja suljetaan vankilaan. Emme sano, että pahuuden pitäisi kohdata heitä, heidän pahuudestaan, vaan että heidän pitäisi vakuuttaa, etteivät he lähetä kirjeitä tai nimekkäitä henkilöitä Himyarien kuninkaan luokse, joka on aiheuttanut kaikki nämä pahat teot, joista olemme kirjoittaneet edellä Himyarien kristityille. Ja heidän tulisi sanoa heille, että jos he eivät tee näin, me poltamme heidän synagogansa ja heidät karkotetaan ristin juurelta, niin kristityt saavat vallan hallita heitä. Sillä kun Himyarin kuningas kuulee tämän, hän saattaa sääliä juutalaisia kanssaihmisiään ja lopettaa kristittyjen vainoamisen. Mutta tiedän, että hän himoitsee juutalaisten kultaa ja peittää totuuden ja juutalaisten ja pakanoiden ylpeily lisääntyy. Mutta rakkaus hopeaan ja kultaan on asettunut kirkossa ja rakkaus on lakastunut paimenista. Ja tämän vuoksi laumat viedään paimenilta, jotka kärsivät laumojensa puolesta. Mutta me puhumme ja he tekevät sen, mikä heidän tehtävänsä on. Ja tämän näkee Messias Jumala, hyvä paimen, joka antoi itsensä lampaidensa puolesta ja tämä on apu, jonka hän antaa laumalleen, jonka hän on lunastanut kalliilla verellään. Hänelle olkoon kunnia, kiitos, ylistys ja palvonta, nyt ja aina ja iänkaikkisesti, aamen.

Kirjoittaja: Löysin nämä asiat ja tutkin ja opin myös joiltakin ihmisiltä, jotka olivat lähteneet ja tulleet kyseiselle alueelle jotka kuningas oli lähettänyt sinne. He sanoivat, että etiopialaiset olivat saaneet juutalaisen kuninkaan kiinni, sitoneet raskaita saviesineitä hänen kaulaansa ja heittäneet hänet veneestä meren syvyyksiin. Ja sitten kristitty kuningas nimeltä Alfrana¹¹ tuli valtaan, hän rakensi uudelleen kirkon ja marttyyrien pyhäkön noille siunatuille, sillä heidän rukouksiensa ansiosta heikko kirjuri on suojattu kaikesta pahasta. Aamen.

Himyarin kertomuksen loppu.

Vapaa käännös lähteistä:
Eastern Christianity - Edited: J. Edward Walters, 2021.
The Martyrs of Najran, New Documents - Irfan Shahid, 1971.
Redefining History on Pre-Islamistic Accounts - Juan Pedro Monferrer-Sala, 2010.

• Himyar, wikipedia artikkeli suomeksi.