Käännös: Simeon Beth Arshamin kirje
Simeon Beth Arshamista, joka tunnetaan nimellä ”Persialainen Väittelijä”, oli miafysiittisen1 kristologian puolustaja noin 500-luvun alkupuoliskolla. Hän on yksi teologeista ja kirkon johtajista, yhdessä Philoxenos Mabbugilainen (k. 523), Severus Antiokialainen (k. 538), Johannes Tellalainen (k. 538) ja Jacob Burdʿoyo (k. 578), jotka vaikuttivat miafysitisen kirkon lopulliseen kehittymiseen Kalkedonin kirkolliskokouksen 451 jKr. jälkeen. Suurin osa Simeonista kertovista elämäkerrallisista tiedoista on peräisin Johannes Efesolaisen (k. 589) teoksesta Itäisten pyhien elämäkerrat.
Ainakin kaksi Simeonin kirjeistä on säilynyt. Ensimmäinen on vuonna 524 jKr. kirjoitettu kirje, käsittelee kristittyjen vainoa Nagranissa, Etelä-Arabian kaupungissa.2 Tämä kirje sisältää myös poleemisia huomautuksia kalkedonilaisia ja nestorialaisia vastaan. Simeon kirjoitti myös kirjeen Bar Ṣawmān ja nestorialaisten harhaopeista, joka on tässä käännetty teksti. Tämä kirje näyttää olevan kirjoitettu Anastasiuksen hallituskaudella 491–518 jKr., kuten tekstistä voidaan päätellä. Kuten alaotsikosta käy ilmi, kirjeellä on kaksi tarkoitusta: esittää nestorialaisten harhaoppien juuret ja selittää kuinka se levisi persialaiseen maahan. Simeon jäljittää dyofyyttisen kristologian juuret juutalaisiin. Tämä on yleinen poleeminen menetelmä, jota esiintyy monesti miafyyttisten kristittyjen keskuudessa. Miafyyttisestä näkökulmasta dyofyyttinen kristologia (olipa se sitten kalkedonilainen tai ei) alentaa Kristuksen tavalliseksi ihmiseksi, joka hylkää jumaluutensa, on kanta, joka on helposti johdatettavissa juutalaisiin. Tämä johdatus ilmenee esimerkiksi nykyisessä kirjeessä, kun Simeon toteaa, että vaikutusvaltainen antiochialainen eksegeetti Theodore Mopsuestialainen (k. 428) piti kiinni ”juutalaisen mielipiteensä Kristukseen”. Simeon katsoo, että dyofyyttisen kristologian leviäminen persialaisten kristittyjen keskuudessa johtui dyofyyttien paosta Edessasta sen jälkeen, kun Zeno oli määrännyt persialaisten koulun suljettavaksi. Näihin kuuluvat Bar ṢawmƗ, joka mainitaan tämän kirjeen otsikossa, sekä Narsai, jonka Simeon väittää olevan opettaja (mallphānā) Nisibisin uudessa koulussa.
Nestorialaisuuden juuret
Jälleen kerran, siunatun Mar Simeonin, Beth Arshamin piispan kirje3, jonka hän kirjoitti Bar ṢawmƗsta ja nestorialaisten harhaopista4 ja joka osoittaa, mistä se sai alkunsa ja milloin se levisi persialaisten maahan.
Aivan kuten meidän kristittyjen todellinen usko alkoi isien päämiehestä Abrahamista5 Jumalan antaman lupauksen kautta, ”sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”6, eli Kristuksesta, kuten on kirjoitettu ja Abrahamin todellisen uskon kautta. Häntä kutsuttiin kaikkien kansojen isäksi, joihin myös me kuulumme, niin myös nestorialaisten harha alkoi ylipapeista ণannahista ja Kaifaksesta sekä muista tuon ajan juutalaisista. Nämä juutalaiset ajattelivat, että Kristus oli ihminen, kuten he sanoivat hänelle: ”Sinä pilkkaat Jumalaa. Olet ihminen, mutta teet itsestäsi Jumalan"7. Tämä välittyi juutalaisilta tuohon aikaan. Jotkut kutsuivat häntä ihmiseksi, toiset vanhurskaaksi mieheksi, profeetaksi, hyväksi opettajaksi ja Israelin kuninkaaksi. Toiset taas kutsuivat häntä beelzebubiksi, demonien päämieheksi, samarialaiseksi8, jumalanpilkkaajaksi ja lainrikkojaksi. Joten juutalaisten keskuudessa oli erimielisyyttä hänestä, mutta molemmat ryhmät pitivät häntä ihmisenä. Tämä mielipide on säilynyt nestorialaisilla nykypäivään asti. Juutalaisilta Simon Magus, jonka samarialainen heimo oli monin tavoin sukua juutalaisille, otti vastaan tämän näkemyksen. Hän vastusti apostoleja roomassa, korotti itseään ja sanoi: ”Se olen Minä, joka olen suuri”, ajattelemalla olevansa itse Kristus, kuten hän oli oppinut ণannahilta ja Kaifakselta, hänen seuralaisiltaan ja opettajiltaan.
Ebion sai tämän näkemyksen Simonilta, Artemon sai sen Ebionilta ja Paul Samosata sai sen Artemonilta. Paul Samosata oli jonkin aikaa Antiochian piispa Syyrian kaupungissa, roomalaisten pakanakuninkaiden aikana ennen kuin Constantine, uskovainen ja roomalaisten tosi kuningas tuli valtaan, koska roomalaisten kuninkaiden keskuudessa ei ollut pelkoa9. Tämä Paul Samosata uskalsi pilkata vielä enemmän kuin hänen opettajat Simon Magus, Ebion ja Artemon, sanoen siunatusta Mariasta: ”Maria synnytti tavallisen ihmisen” ja ”hän ei pysynyt neitsyenä synnytyksen jälkeen”. Hän kutsui Kristusta myös luoduksi, tehdyksi, kuolevaiseksi ja poika armosta. Hän sanoi itsestään: ”Minäkin, jos haluaisin, voisin tulla Kristukseksi, koska minä ja Kristus olemme yhtä luontoa.” Paul Samosata taas esitti harhaopin kahdesta luonnosta, niiden ominaisuuksista ja toiminnasta.
Paul Samosata välitti tämän mielipiteen Diodore Tarsoslaiselle, joka oli kotoisin Cilician kaupungista. Lapsuudestaan asti Diodore oli kuulunut Macedoniuksen harhaoppiin ja pilkannut Pyhää Henkeä. Kun Diodore kääntyi kristinuskoon ja tuli Cilician Tarsuksen piispaksi, hän laajensi Macedoniuksen harhaoppia ja myös erotteli Kristuksen olemuksen, ominaisuudet ja toiminnan. Hän ajatteli, että Kristus oli ihminen, luotu, tehty, kuolevainen, samaa luontoa kuin me ja poika armosta. Kaikessa hän seurasi opettajaansa Paul Samosataa.
Diodoreelta Theodore Mopsuestialainen Ciliciasta otti vastaan tämän näkemyksen. Hän tulkitsi kaikki Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitukset. Kaikissa kommentaareissaan ja saarnoissaan hän osoittaa, että hänellä on juutalainen näkemys Kristuksesta, samoin kun hänen opettajansa Diodore ja Paul Samosata. Hän lisäsi ja vahvisti näitä asioita, jotka ovat peräisin Simon Magukselta, Paul Samosatalta ja Diodorokselta. Hän ajatteli, että Kristus oli ihminen, luotu, tehty, kuolevainen, samaa luontoa kuin me, poika armosta ja ikuisen pojan temppeli. Hän sanoi, että ”Hän ei ole Jumalan poika olemukseltaan, vaan armosta”, yhdessä muiden jumalanpilkkaustensa kanssa, joita kaikki hänen saarnansa ja kommentaarinsa on täynnä.
Nestorius sai tämän näkemyksen Theodorelta. Nestorius nimitettiin papiksi suurkaupungin Antiokian kirkkoon ja myöhemmin Konstantinopolin piispaksi. Hän oli kotoisin Germanician kaupungista. Hän päätti kaapata itselleen päämiehen aseman edellä mainittujen opettajiensa pahan harhaopin johdossa. Olkoon kaikki hänen harhaoppinsa kannattajat kutsuttava hänen nimellään, kuten Marcion, jonka nimellä Marcionitelaisia kutsutaan ja kuten Eutyches, jonka nimellä Eutychilaisia kutsutaan. Tämän vuoksi Nestorius, vanhurskauden vihollinen, pilkkasi avoimesti Konstantinopolin kirkossa. Nämä asiat Simon Maguselta ja Ebionilta, Artemon, Paul Samosata, Diodore ja Theodore, Nestoriuksen opettajien opit välitettiin salaa heidän keskuudessa siihen saakka. Ylpeydessään (šubhārā) Nestorius otti itselleen harhaoppisen liikkeen johtajan aseman. Hän astui sisään ja seisoi kirkossa kaikkien ihmisten edessä ja pilkkasi avoimesti sanoen, että Mariaa ei pitäisi ylistää (šbhr), koska hän ei synnyttänyt Jumalaa vaan ihmisen, luodun, tehdyn, kuolevaisen, samaa luontoa kuin me ja että vain armon ansiosta häntä voi kelvollisesti kutsua Jumalan pojaksi ja että yhdistyessään kuolevaisten kanssa Jeesus on Jumalan poika, sekä muita hänen monia jumalanpilkkauksiaan, joiden vuoksi hänet julistettiin Efesoksessa erotetuksi kirkosta (eli annettiin anateema)10 kaikkien Jumalan pyhän kirkon pyhien isien toimesta – hänet ja hänen opettajansa, jotka on mainittu edellä. He julistivat anateeman kaikille, jotka seuraavat häntä tai heitä. Siitä lähtien heitä on kutsuttu nestorialaisiksi.
Nestoriukselta Theodoret Cyrrhuslainen vastaanotti tämän näkemyksen. Kiivastuneena Nestoriuksen puolesta Theodoretos esitti vihamielisen lausunnon pyhiä isiä vastaan, jotka olivat Efesoksessa julistaneet Nestoriuksen, hänen opettajansa anateemaan. Ibas sai tämän näkemyksen Theodoretilta. Ibas, joka seurasi kaikissa jumalanpilkkauksissaan edellä mainittuja opettajiaan, jatkoi jumalanpilkkaa yhdessä saarnoistaan ja sanoi: ”Minä Ibas, en kadehdi Kristusta, joka tuli Jumalaksi, sillä hänet on kutsuttu Jumalaksi, koska hän oli ihminen kuten minä ja samaa luontoa.” Tämän vuoksi Ibas julistettiin anateemaan, samoin kuin Theodoret Cyrrhus, heidän seuralaisensa ja kaikki jotka seuraavat heitä. Ibasilta eräs nimeltään Mari, joka oli kotoisin Bēth Hardashirista, vastaanotti tämän näkemyksen. Sieltä persialaisten maa alkoi turmeltua nestorianismin vaikutuksesta Ibasin kirjeiden sekä hänen opettajiensa kommentaarien, saarnojen ja puheiden11 kautta.
Persialaisten koulu
Ibasista Mari:n jälkeen Edessan pappi, jonka nimi oli MƗron ElitƗ, vastaanotti tämän näkemyksen omakseen. Hän oli persialaisten koulun kirjuri, joka sijaitsi tänä aikana Edessan kaupungissa. Seuraavista henkilöistä osa oli persialaisten aikana Edessan koulussa: 12 Acacius Aramean, jota kutsuttiin koulussa nimellä Kolikoiden puristaja. Bar ṢawmƗ, joka oli MƗrƗn Qardulaisen palvelija, jota kutsuttiin nimellä Nestsien keskuudessa nimellä Uimari. Maʿnē, Bēth Hardashirista, jota kutsuttiin Tuhkan juojaksi. ʿAbshoṭƗ, Ninevehistä, jota kutsutaan nimellä jota ei ole soveliasta kirjoittaa. John, Bēth Garmaista, jota kutsuttiin Pikku possuksi. MikhƗ, jota kutsutaan nimellä Dagon. Paul bar Qaqai joka oli Bēth HuzƗyēn kaupungista, jota kutsuttiin nimellä Pavunviljelijä. Abraham Mede, jota kutsuttiin nimellä Kylpyjen lämmittäjä. Narsai Spitaalinen ja EzalyƗ Kephar Marin luostarista. Nämä, yhdessä muiden seuralaistensa kanssa, olivat yhdessä Ibasin näkemyksen itsepäisiä seuraajia.
Oli myös muita, jotka eivät kuunnelleet Ibasia, joiden nimet on kirjoitettu tähän: MƗr Papa joka oli Bēth LƗpatista, Khuzitesin kaupungista. MƗr Philoxenos Taতalista, joka oli Bēth Garmaista, sekä hänen veljensä, jonka nimi oli Addai. MƗr BarতadbšabbƗ joka oli Qardusta, josta tuli myöhemmin ʿAyn Qennēn luostarin arkkimandriitta. MƗr Benjamin Aramealainen, josta tuli myöhemmin QritƗn arkkimandriitta luostarin koulussa, joka on ʿUmrinin alaisuudessa13, sekä muut, jotka eivät seuraa Ibasin tahtoa.
Ibasin kuoleman jälkeen kaikki persialaiset karkotettiin Edessasta yhdessä heidän jälkeensä tulleiden edessalaisten opettajien kanssa, jotka seurasivat heitä. Edessan piispan, siunatun MƗr Cyrusin innokkuuden ja roomalaisten kuninkaan Zenonin käskyn ansiosta persialaisten oppilaitos Edessassa lakkautettiin ja sen tilalle rakennettiin pyhäkkö joka pyhitettiin Jumalan synnyttäjä Marialle14.
Ne jotka karkoitettiin Edessasta, menivät persialaisten alueelle ja jotkut heistä tulivat piispoiksi persialaisten kaupungeissa: Acacius tuli Bēth ƖrƗmƗyēssä, epäpuhdas Bar ṢawmƗ tuli Nisibisissä, Maʿnē tuli Bēth Hardashirissa, John tuli Bēth SƗriin kaupungissa Bēth Garmaissa, MikhƗ tuli LƗshomin Bēth Garmaissa, Paul bar Qaqai tuli Ledanin kaupungissa Bēth HuzƗyēssa, Pusi bar Qurṭi tuli Shushṭar:issa, joka oli Huziteiden kaupungissa ja Abraham meni Medesien keskuuteen. Narsai Leporista tuli opettaja (mallphānā) Nisibisissä.
Khuzitesien ja persialaisten luopumus isien tosi uskosta
Kun Khuzitet ja persialaiset pyrkivät [puuttuu osa kirjoitusta] Nestoriuksen ja Theodoren opetuksilla, kuten he olivat Hibalta ne saaneet, he15 perustivat persialaisten keskuuteen useita seurakuntia, ensimmäisen Bēth LƗpassa16, Khuziten metropolikaupungissa – tämä tapahtui kuninkaiden kuninkaan Perozin kahdentenakymmenentenäseitsemänä hallitusvuonna, sitten Seleucia-Ctesiphonissa, Bēth ƖrƗmƗyēn kaupungissa ja sitten Bēth ʿAdraissa, Bēth NuhadrƗn hallintoalueeseen kuuluvassa kaupungissa.
Ortodoksinen usko
He17 tekivät erilaisia uusia sääntöjä (eli kanoneita) uudesta uskostaan, jotka poikkesivat heidän omistaan ja he18 erottautuivat pyhien isien todellisesta uskosta, jonka he olivat saaneet pyhiltä apostoleilta ja joka julistettiin Pyhän Hengen kautta Nicaeassa 318 piispan ja roomalaisten todellisen uskovan kuninkaan Konstantinuksen toimesta. 150 hurskasta ja pyhää piispaa Konstantinopolissa yhdessä keisari Theodosius Suuren kanssa seurasi tätä uskoa, samoin kuin 253 piispaa Efesoksessa yhdessä keisari Theodosius Nuoremman kanssa. Myös 495 piispaa Aleksandriasta, Antiokiasta Syyriassa, Kappadokiasta ja Galatiasta sekä keisari Zenon olivat samaa mieltä ja vahvistivat sen uudelleen kirjassa, joka on nimeltään Henoticon. He sopivat ja vahvistivat sen piispa MƗruthƗn aikana, joka oli lähetetty keisarin, roomalaisten kuninkaan, lähettilääksi Yazdegerdille, kuninkaiden kuninkaalle, tämän hallituskauden yhdentenätoista vuonna, yhdessä neljänkymmenen piispan kanssa, jotka olivat persialaisten alaisuudessa. Nämä asiat ovat nyt myös GurzƗnin paikan kolmekymmentäkolme piispaa yhdessä kuninkaidensa ja johtajiensa kanssa sekä persialaisten Suur-Armenian kolmekymmentäkaksi piispaa yhdessä marzābāniensa ja muiden ortodoksisten piispojen ja kristittyjen kuninkaiden kanssa, Konstantinuksesta, todellisesta uskovasta kuninkaasta, keisari Anastasiukseen, elävä sielu, ovat seuranneet ja vahvistaneet.
Anateema eriävän näkemysen omaaville
Täten nämä kaikki piispat, kukin omana aikanaan, julistivat anateemaan kaikki, jotka uskalsivat kirjoittaa, opettaa tai välittää muuta uskoa kuin edellä mainittua, jota kaikki ortodoksiset pyhät kirkot kaikkialla noudattavat ja uskovat. Kaikki persialaiset pitivät kiinni tästä uskosta, kunnes kahdentenakymmenentenäseitsemänä vuonna persialaisten piispat rikkoivat kaikkien piispojen ja kuninkaiden edellä mainitun anateeman ja perustivat oman uskonsa, joka esittelee neljäisyyden, kolminaisuuden sijaan ja tunnustaa Isän, Pojan, Pyhän Hengen sekä Kristuksen kaksi luontoa.
Täten olemme erottautuneet yhteydestä nestorialaisiin kuningas Perozin kahdestakymmenestäseitsemästä hallitusvuodesta lähtien tähän päivään saakka. Olemme julistaneet heidät anateemaan ja julistamme heidät anateemaan myös, nyt yhdessä heidän ensimmäisen opettajansa Simon Maguksen, Ebionin, Artemonin, Paul Samosatan, Diodoren, Theodoren, Nestoriuksen, Theodoretoksen, Ibasin ja kaikkien niiden kanssa, jotka ovat seuranneet heidän jalanjälkiään ja vastustaneet totuutta. Heidän kanssaan ja heidän tavoin me julistamme anateeman Manin, Marcionin, Eutychoksen, Ariuksen, Apollinariksen, heidän opetuksensa ja kaikki jotka ovat ajatelleet tai ajattelevat kuten he.
Jälleen kerran me julistamme anateeman jokaisen, joka on tullut kirjeen, synodin, saarnojen, liturgisten runojen, liturgisten hymnien, eukaristian uhraamisen, veden pyhittämisen, kasteen voitelun kanssa ja on uskaltanut sanoa, että täydellinen Jumala otti meiltä täydellisen ihmisen ikuiseen yhteyteen ja asuntoihin. Me julistamme anateemaan kaikki, jotka jakavat ja antavat jumalallisia piirteitä Jumalalle, ikuiselle Pojalle ja inhimillisiä piirteitä, kärsimystä ja kuoleman Jeesukselle, ihmiselle, armosta poika ja jotka pitävät kahta poikaa, toista olemuksesta ja toista armosta. Me julistamme anateemaan jokaisen, joka on sanonut tai sanoo, että Kristuksessa oli kaksi luontoa, niiden ominaisuudet ja niiden vaikutukset todellisen ja sanoin kuvaamattoman yhdistymisen jälkeen, joka tapahtui todellakin kahdesta olemuksesta.
Me julistamme anateemaan uskon, kaanonit ja kaiken muun, mikä on peräisin Acaciusilta, Bar ṢawmƗlta, Narsailta ja heidän harhaoppisilta seuralaisiltaan, sekä kaikki, jotka ovat seuranneet tai seuraavat heitä. Jälleen kerran me julistamme anateeman Mari Tahalilaisen, Babai19 opettajan, jonka aikana tämä Mari, harhaoppisen opettaja (mallphānā), kaksikymmentä Paul Samosatan ja Diodoren seuraajaa Bēth ƖrƗmƗyēssä ilmaantui. Häneltä, Babai bar Hormizd, joka oli Zabarganin kirjuri, Bēth ƖrƗmƗyēn marzābān vastaanotti opetukset. Jokainen, joka ei tunnusta Mariaa Jumalan synnyttäjäksi, julistetaan anateema.
Vapaa käännös lähteistä:
Simeon of Beth Arsham, Letter on Bar Ṣawmā and the heresy of the Nestorians, Aaron Michael Butts. Linkki
Sources for the History of the School of Nisibis, Adam H. Beker, 2008.