Käännös: Simeon Styliitan kirjeet
Simeon Styliitta, eli Simeon Pylväskilvoittelija syntyi Sisan pienessä kylässä Nicopolisin läheisyydessä Pohjois-Syyriassa, luultavasti vuosien 385 ja 390 jKr. välillä. Noin kuusitoistavuotiaana hän liittyi luostariin Antiochian lähellä. Yhdeksän tai kymmenen vuotta myöhemmin hän siirtyi Telnesséen, noin kehdeksankymmentä kilometriä Antiochiasta koilliseen, jossa hän pysyi itäisen maailman tunnetuimpana askeettina, aina kuolemansa vuoteen 459 jKr. asti. Elämänsä viimeiset kolmekymmentäseitsemän vuotta hän vietti yhä korkeammiksi kasvavien pylväiden päällä. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan pylväs jossa hän kilvoitteli, oli yli 18 metriä korkea. Hänen kuolemansa jälkeen hänen ruumiinsa kuljetettiin suurella kunnialla Antiochiaan ja haudattiin sinne. Tosin Konstantinopoli halusi Pyhän kunnian ja itse Keisari Leo oli suunnitellut ruumiin tuomisesta kaupunkiin.
Tässä on viisi kirjettä Simeon Stylittaan liittyen, jotka koskevat Kalkedonin kirkolliskokousen tapahtumia vuonna 451 jKr. Kirjeitä on muutamia eri versioita, sekä niiden teksteissä on eroja.
Käännösteksti
Pyhän Mar Simeon Styliitan kirjeet, jotka esittävät että hän ei hyväksynyt Kalkedonin kirkolliskokousta.
Ensimmäinen kirje: Keisari Leolle, joka hallitsi Marcian jälkeen. (Fol. 199b)
Kun sain Teidän Kuninkaallisen Korkeutenne kirjeet1, oletin aluksi iloita suuresti, koska toivoin, että ne asiat, jotka oli tehty äskettäin tuomitussa Kalkedonin kirkolliskokouksessa niin häpeämättömästi ja petollisesti, totuuden sanan vastaisesti, kun Jumalan kirkko oli häpeällisten ja kieroutuneiden2 harhaoppisten uudistuksista ja vääristä opetuksista, korjattaisiin ja kumottaisiin. Mutta kun jonkin aikaa kului eikä se, mitä toivoin, toteutunut, vieläkin suurempi tuska kuin aiemmin koitui minulle heikolle ja vanhalle, kun näin mitä asioita kirkon johtajien keskuudessa punnitaan ja toteutetaan. Mutta minä uskon häntä, joka sanoi: ”Viimeisinä päivinä minä vuodatan henkeni kaiken lihan päälle ja he tulevat tuntemaan minut, pienimmästä suurimpaan, eikä kukaan sano lähimmäiselleen: Tunne Herra.” Siksi minä pidän kiinni tästä toivosta kuin ankkurista, vartioin ja säilytän sitä loppuun asti, eikä koko maailma voi minua siitä horjuttaa. Ja minä, heikkoudessani, pyydän Teidän Kuninkaallista Korkeuttanne, niiden Pyhien isien uskon puolesta, jotka kokoontuivat Nikeassa, että säilytätte sen tahrattomana ja vahingoittumattomana Jumalan Pyhälle Kirkolle loppuun asti.3
Toinen kirje: Mar Jacob Kaphrā Rěhīmālaiselle. (Fol. 200a)
Hengelliselle veljelle Kristuksessa, joka on koristettu loistavalla ja jumalallisella armolla, ortodoksisten Isien uskon kiivaalle puolustajalle, jonka olemme oppineet profeetoilta, apostoleilta ja pyhiltä, arkkimandriitta Mar Jacob Kaphrā Rěhīmālaiselle4, nöyrältä ja heikolta syntiseltä Simeonilta, joka seisoo pylvään päällä Telnesi-kylän lähellä, suuri ja ylitsevuotava rauha Herrassa.
Mitä muihin tulee: Koska teidän Korkeutenne on lähettänyt minulle oppilaanne Mar Thomasin välityksellä pyynnön, että kirjoittaisin muistiin kerran Kalkedonin kirkolliskokouksessa lausumani anateeman ja lähettäisin sen Teidän Korkeutellenne, jotta sitä voitaisiin käyttää ortodoksisten lohdutukseksi ja vahvistukseksi kaikkialla sekä kieroutuneiden harhaoppisten suun tukkimiseen: Tämän sanon teille rakkaani, että minulla on toivoa ja luottamusta Jumalaan, jota palvelen ja palvon, ja tunnustan Hänet ja uskon Häneen, jonka totuudesta te ja minä pidämme kiinni loppuun asti.
En ole hyväksynyt enkä tule hyväksymään sitä kieroutuneiden harhaoppisten neuvostoa joka kokoontui Kalkedonissa, enkä sitä pahuutta mitä se auheutti, eikä sitä syntistä ja pahaa tekoa jonka he tekivät pyhälle marttyyri Dioscurokselle.5 Mutta minä olen kiroanut ja kiroan edelleen sen jumalattoman kirkolliskokouksen, joka kokoontui Kalkedonissa, sekä jokaisen, joka on hyväksynyt tai tulee hyväksymään sen, tai joka on ollut tai tulee olemaan samaa mieltä niiden osallistujien kanssa, ellei hän ole katunut tai tule katumaan. Lisäksi niiden panettelijoiden allekirjoittama kirjoitus todistaa, että en hyväksynyt heitä enkä kirjoittanut mitään sitä koskevaa, eivätkä he voi todistaa, että olisin millään tavalla suosinut heitä, eikä kukaan voi väittää niin, ellei halua tuhota sieluaan valehtelemalla ja herjaamalla. Sillä totisesti minä heikko ja syntinen, olen osallinen kaikkien niiden Pyhien ja Pyhien isien kanssa, joita oli kolmesataakahdeksantoista ja jotka kokoontuivat Nikeassa, sekä niiden sadankahdeksankymmenen kanssa, jotka kokoontuivat Konstantinopoliin ja niiden kahdensadankahdenkymmenen kanssa, jotka kokoontuivat pyhän Kyrilloksen kanssa Efesoksessa, sekä julistivat pahan Nestoriuksen anateeman ja karkottivat hänet.
Lisäksi olen ollut ja olen edelleen Pyhän marttyyri Mar Dioscuruksen, Aleksandrian metropolin patriarkan ystävä. Hänet ajettiin epäoikeudenmukaisesti ja julmasti maanpakoon, ikään kuin hän olisi ollut pahantekijä, niiden kieroutuneiden harhaoppisten ja totuuden vihollisten toimesta. He ovat samanmielisiä pahan Nestoriuksen, rooman Leon ja epäoikeudenmukaisen Keisari Marcianuksen kanssa.
Kuten olen jo sanonut, totuus jonka olen oppinut Apostoleilta, Pyhiltä isiltä ja Pyhiltä, pysyn siinä kiinni elämän loppuun asti, enkä halpamaisesti kiellä sitä armontyötä, joka tehtiin Jumalan, meidän Pelastajamme tullessa ihmiseksi, joka laskeutui ja tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta, syntyi hänestä neitseelliseesti ja kesti kaiken mitä Hänelle tapahtui, jotta hän voisi lunastaa koko ihmiskunnan elämän.
Jos siis Herrani, siellä on joku, joka on epäileväinen mieleltään, annettakoon hänen vahvistua Pyhien isien uskossa ja näissä asioissa josta olemme kirjoittaneet. Iloitkaa hengessä ja ruumiissa. Olkaa terveitä, rukoilkaa puolestani, että voisin olla yksi Jumalan valituista.
Kolmas kirje: myös Simeonin itsensä kirjoittama John I Antiokialaiselle, koskien Nestoriusta. (Fol. 201a)
Pyhälle ja Jumalaa rakastavalle Mar Johnille6, Antiokian piispalle, tervehdys Simeonilta, joka on heikko Herrassamme.
Herrani, olen kuullut uskollisilta miehiltä, että teidät on kutsuttu pyhimmän keisarin luo osallistumaan pyhään kirkolliskokoukseen, jonka hän Nestoriuksen ja tämän jumalanpilkkauksien vuoksi pyrkii kokoamaan Pyhät Piispat Efesokseen. Ja teidän pyhyytenne, kuten on kerrottu, ei halua liittyä heidän kokoukseensa. Minä kehoitan mitättömyydessäni teidän pyhyyttänne, älkää viivyttelkö menemästä Efesoksen pyhään kirkolliskokoukseen ja liittymään Pyhän Isämme Kyrilloksen liittolaiseksi ja osallistumaan hänen kanssaan pyhään synodiin, jossa annetaan anateema harhaanjohdetulle Nestoriukselle, jos hän ei tule katumaan.
Jos te ette tee tätä, tiedän hyvinkin, että idän kirkoissa ei tule olemaan rauhaa, vaan päinvastoin, suuri rauhattomuus nousee. Ei, varmasti sinun on tehtävä tämä, mikä miellyttää Jumalaa, ilahduttaa kuningasta ja asettaa rauhan idän kirkoissa.
Neljäs kirje (Fol. 229a)
Käsikirjoitus Add. 12155, joka sisältää vain keisari Leolle osoitetun kirjeen, on varustettu useita rivejä pitkällä otsikolla. Tämä otsikko, joka on kirjoitettu punaisella, kuuluu seuraavanlaisesti:7
”Kirje, jonka Mar Simeon Styliitta kirjoitti keisari Leolle, joka hallitsi Marcianin jälkeen ja joka oli kutsuttu Theodoret Cyrrhusin pyynnöstä, harhaoppinen joka lähestyi siunattua Mar Simeonia toivoen johtavansa hänet harhaan diofysiittien harhaopilla ja kylvämällä jumalanpilkkaa siunatun Mar Simeonin korviin. Jonka vuoksi hän pukeutui uskonkilvellä ja kirjoitti tämän kirjeen keisari Leolle ahdistuksessa ja kärsiessään hengessä.
Viides kirje (Fol. 201a) ja (Fol. 229b)
”Alexander Mabbogilainen ja Andreas Samosatalainen8 kirjoittivat John Antiochialaiselle ja Theodoret Cyrrhuslaiselle kirjeen, joka koski Pyhää Mar Simeon Styliittaa ja Mar Jacobia Kaphrā Rěhīmālaista. Pyhille ja kunnioitetuille, hengellisille Isillemme.
Mitä muuhun tulee: Kun saimme teidän, Jumalaa rakastavien, pyhät kirjeenne, meidät valtasi suuri ilo ja iloitsimme erityisesti kuullessamme terveytenne johdosta. Mutta ne asiat murehduttivat meitä kovin, jotka olemme oppineet kirjeistänne Simeonin ja Jacobin teille kirjoittamista asioista. Mutta tämän me kehotamme Teidän Pyhyytenne, sikäli kuin he ovat uskaltaneet kirjoittaa näistä asioista jotka ovat ristiriidassa totuuden kanssa, jota me pidämme. Että vaikka näkisitte heidän herättävän kuolleita henkiin, älkää uskoko heitä, vaan lukekaa heidät muihin harhaoppisiin.
Kirjeistä hieman:
Leo, joka nousi valtaistuimelle helmikuussa 457 jKr., lähetti kiertokirjeensä todennäköisesti vuonna 458 jKr., mutta mahdollisesti myöhemmin.9 Joka tapauksessa aika ennen Simeonin kuolemaa (syyskuussa 459 jKr.) olisi hyvin lyhyt "tosin ehkä ei liian lyhyt" tälle (toiselle) vastaukselle Pyhältä.
Toisessa kirjeessä osoittava oleva kuvaus itsestään ”Simeon, joka seisoo pylvään päällä lähellä Telnesi-kylää” on poikkeuksellista. Pyhälle ei olisi tavallista kuvailla itseään juuri tällä tavalla, varsinkin kun hän oli ainoa Simeon Styliitta maailmassa. Mutta myöhemmin, kun oli ollut muita pyhimyksiä, jotka kantoivat nimeä Simeon, oli tarpeen mainita sijainti, jotta tämän kirjeen kirjoittaja voidaan varmasti tunnistaa.
Kolmas kirje on mahdollisesti 'vaticinium ex eventu'. Oli tai ei John Antiochialainen salaisesti Nestoriuksen ystävä ja tarkoituksella saapunut myöhässä Efesokseen, on melko uskomatonta että kukaan, edes Antiochian kaupungissa olisi voinut ennustaa tapahtumien kulun ja sen pyhän synodin kokouksen, jonka Cyril ja muut hänen mukana olleet munkit pitivät.10
Vapaa käännös kirjasta: The Letters of Simeon the Stylite, Charles C. Torrey. Journal of the American Oriental Society - Vol.20. 1899. s.253-276.