Käännös: Pyhä Markus Efesolaisen ensyklikalinen kiertokirje

Pyhä Markus Efesolainen eli vuosina 1392–1444 Bysantissa. Firenzen kirkolliskokouksessa vuonna 1438–39 hän oli ainoa piispa, joka ei allekirjoittanut Rooman kanssa tehtyä liittoa. Hänen kantansa kaatoi liiton ja säilytti ortodoksisen uskon puhtaana Konstantinopolin kukistumisen kynnyksellä.

Efesoksen Metropoliitta Piispa Markukselta, iloitkaa Kristuksessa!

Heinäkuu 1444

Kaikille ortodoksi kristityille mantereella ja saarilla.

He, jotka ovat kaapanneet meidät pahan pauloihin – haluten johtaa meidät pois latinalaisten riittien ja dogmien Babyloniin – eivät voinneet tietenkään täysin saavuttaa tätä tavoitetta, sillä he huomasivat heti, että siihen oli vain vähän mahdollisuuksia. Itse asiassa se oli yksinkertaisesti mahdotonta. Mutta pysähdettyään johonkin puoliväliin – sekä he, että heidän seuraajansa – he eivät enää pysyneet siinä mitä he olivat, eivätkä tulleet miksikään muuksikaan. Koska he olivat jättäneet Jerusalemin vankan ja horjumattoman uskon, mutta eivät olleet valmiita tulemaan babylonialaisiksi eivätkä halunneet tulla kutsutuiksi sellaisiksi, he kutsuivat itseään ikään kuin oikeutetusti ”kreikkalais-latinalaisiksi” ja kansan keskuudessa heitä kutsutaan ”latinalaisiksi”.

Ja niin nämä jakautuneet ihmiset, kuin myyttiset kentaurit, tunnustavat yhdessä latinalaisten kanssa, että Pyhä Henki lähtee Pojasta ja että Poika on Hänen olemassaolonsa Syy, mutta tunnustavat kuitenkin yhdessä meidän kanssamme, että Hän lähtee Isästä. Ja he sanovat yhdessä heidän kanssaan, että Filioque lisäys uskontunnustukseen tehtiin kaanonisesti ja siunauksella, mutta yhdessä meidän kanssamme he eivät salli sen lausumista (Sillä kuka käännyisi pois siitä, mikä on kaanonista ja siunattua?). Ja he sanovat yhdessä heidän kanssaan, että happamaton leipä on Kristuksen Ruumis, mutta yhdessä meidän kanssamme eivät uskalla hyväksyä sitä. Eikö tämä riitä paljastamaan heidän henkensä ja sen, että kuinka se ei ollut matka Totuuden etsimiseksi – jonka he, sen saatuaan käsiinsä, he pettivät – he tulivat yhteen latinalaisten kanssa, vaan pikemminkin halusta vaurastuttaa heitä itseänsä ja solmia ei todellinen, vaan väärä liitto?

2. Mutta on tutkittava, millä tavalla he ovat yhdistyneet heidän kanssaan; sillä kaikki, mikä on yhdistynyt johonkin erilaiseen, on luonnollisesti yhdistynyt jonkin niiden välisen keskipisteen kautta. Ja näin he kuvittelivat yhdistyneensä heidän kanssaan jonkin Pyhää Henkeä koskevan tuomion avulla, samalla kun he ilmaisivat mielipiteen, että Hän on olemassa myös Pojasta. Mutta kaikki muu heidän välillä on erilaista, eikä heidän välillä ole mitään keskipistettä tai mitään yhteistä. Aivan kuten aiemminkin, esitetään kaksi erilaista uskontunnustusta. Samoin vietetään kahta eri liturgiaa, jotka eroavat toisistaan ja ovat keskenään ristiriidassa – toinen hapatetulla leivällä, toinen happamattomalla leivällä. Myös kasteet ovat erilaiset – toinen suoritetaan kolminkertaisella upottamisella, toinen ”kaatamalla” vettä pään päälle, toisessa mirhalla voitelu, toisessa ei lainkaan. Ja kaikki riitukset ovat kaikessa erilaiset ja ristiriitaiset keskenään, samoin kuin paastot, kirkon käytännöt ja muut vastaavat asiat.

Minkälainen yhtenäisyys tämä on, kun siitä ei ole näkyviä ja selkeitä merkkejä? Ja millä tavalla he ovat yhdistyneet heidän kanssaan, haluten samalla säilyttää omansa – sillä tässä he olivat yksimielisiä – ja samaan aikaan eivät seuraa Isien traditiota?

3. Mutta mikä on heidän oma ”viisas” mielipiteensä? "Ei koskaan", he sanovat, ”Kreikkalainen Kirkko ole sanonut, että Pyhä Henki lähtee yksin Isästä”. Hän (eli Kirkko)¹ on yksinkertaisesti sanonut, että Hän lähtee Isästä, sulkematta pois Pojan osallistumista Pyhän Hengen lähtemiseen. Siksi – he sanovat – sekä ennen, että nyt osoitamme ykseyttä. Voi, mikä järjettömyys! Voi, mikä sokeus! Jos Kreikan Kirkko – joka on vastaanottanut sen Kristukselta itseltään ja Pyhiltä Apostoleilta ja Isiltä – on sanonut, että Henki lähtee Isästä, mutta ei ole koskaan sanonut – koska Kirkko ei ole saanut tätä keneltäkään – että Pyhä Henki lähtee Pojasta, mitä muuta tämä sitten tarkoittaa kuin että Kirkko vahvistaa, että Pyhä Henki lähtee yksin Isästä? Sillä jos Hän ei selvästikään ole Pojasta, Hän on yksin Isästä.

Tiedätkö, mitä sanotaan ”suvusta”?: ”Ainokainen Isästä ennen kaikkia aikoja.” Lisäisikö kukaan tähän ”yksin Isästä”? Siksi se on juuri näin, eikä millään muulla tavalla, kuten me ymmärrämme sen ja – tarvittaessa – ilmaisemme sen. Sillä meille on opetettu, että Poikaa ei ole antanut kukaan muu, mutta yksin Isästä. Siksi myös Johannes Damaskolainen sanoo koko Kirkon ja kaikkien Kristittyjen puolesta: ”Emme sano, että Pyhä Henki on peräisin Pojasta.” Ja jos emme sano, että Henki on myös Pojasta, on selvää, että sanomme siten, että Henki on vain Isästä; siksi hän sanoo vähän ennen tätä: ”Emme sano Poikaa Syynä”, ja seuraavassa luvussa: ”Ainoa Syy on Isä”.

4. Mitä muuta? "Emme koskaan", he sanovat, ole pitäneet latinalaisia ”harhaoppisina”, vaan ainoastaan ”skismaattisina”. Mutta myös tämän he ovat ottaneet latinalaisilta, koska heillä – ei ole mitään syytä syyttää meitä oppimme suhteen – kutsuvat meitä skismaattisiksi, koska olemme kääntyneet pois heidän kuuliaisuudesta, jota heidän mielestään meidän pitäisi noudattaa. Mutta tarkastelkaamme asiaa. Tulisiko vain meidän osoittaa heille ystävällisyyttä, emmekä syytä heitä uskon asioissa?

He olivat alkusyynä skismaan, kun he avoimesti lisäsivät [Filioque lisäyksen], josta he olivat siihen asti puhuneet salaa, kun taas me olimme ensimmäiset, jotka erosimme heistä tai pikemminkin erosimme ja katkaisimme heidät yhteisestä Kirkon Ruumiista. Miksi, jos saan kysyä? Koska heillä on oikea Usko tai koska he ovat lisänneet Ortodoksiseen [uskonkappaleeseen] lisäyksen? Kuka tahansa, joka alkaisi puhua tuolla tavalla, ei varmasti olisi järjissään? Mutta pikemminkin siksi, että heillä on absurdi ja epäpyhä mielipide ja he ovat lisänneet sen ilman mitään syytä. Ja niinpä olemme kääntyneet heistä pois, kuin harhaoppisista ja olemme karttaneet heitä.

Mitä muuta tarvitaan? Hurskaat kaanonit sanovat näin: ”Hän on harhaoppinen ja osallinen kanonien mukaan, jotka koskevat harhaoppisia, joka poikkeaa edes hieman Ortodoksisesta Uskosta”. Jos siis latinalaiset eivät lainkaan poikkea oikeasta uskosta, olemme ilmeisesti erottaneet heidät epäoikeudenmukaisesti. Mutta jos he ovat täysin luopuneet [uskosta] – ja tämä liittyy teologiaan Pyhän Hengestä, Kenen pilkkaaminen on suurin kaikista vaaroista – niin on selvää, että he ovat harhaoppisia ja me olemme erottaneet heidät harhaoppisina.

Miksi voitelemme mirhamilla ne, jotka tulevat luoksemme? Eikö ole selvää, että se johtuu siitä, että he ovat harhaoppisia? Toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen seitsemäs kaanoni nimittäin määrää:

”Niiden harhaoppisten osalta, jotka kääntyvät ortodoksisuuteen ja pelastettujen joukkoon, hyväksymme heidät seuraavan järjestyksen ja tavan mukaisesti: arialaiset, makedonialaiset, sabbatialaiset, novatianilaiset, itsensä cathareiksi ja aristeriksi kutsuvat, ja quartodecimanit, jotka tunnetaan myös nimellä tetraditet ja apollinarialaiset, kun he esittävät libellit (kirjalliset peruutukset), ja anateemaan kaikki harhaopit, jotka eivät noudata samoja uskomuksia kuin Katolinen ja Apostolinen Jumalan Kirkko, ja sinetöimme heidät ensin pyhällä mihraöljyllä otsaan, silmiin, nenään, suuhun ja korviin, ja sinetöidessämme heidät sanomme: ”Pyhän Hengen lahjan sinetti.”

Huomaatko, keitä me laskemme latinalaisiksi? Jos he kaikki ovat harhaoppisia, on selvää, että nämä ovat samoja. Ja mitä viisain Antiokian patriarkka Theodore Balsamon², sanoo tästä vastauksessaan Aleksandrian Pyhälle Patriarkalle Markokselle?³: ”Vangitut latinalaiset ja muut jotka tulevat Katoliseen Kirkkoihimme pyytäen osallisuutta Jumalallisiin Mysteereihin. Haluamme tietää onko tämä sallittua?”⁴

[Vastaus:] ”Joka ei ole Minun kanssani, on Minua vastaan ja joka ei kerää Minun kanssani, se hajoittaa" (Matt. 12:30; Luuk. 11:23). Koska monia vuosia sitten kunniallinen rooman kirkko erosi yhteydestä neljän muun Pyhimmän Patriarkan kanssa, ottaessaan vieraita tapoja ja oppeja Katoliseen Kirkkoon, jotka eivät ole Ortodoksisia, tämän takia paavia ei katsottu kelvolliseksi osallistumaan Itäisten Patriarkkojen nimien muistamiseen Jumalanpalveluksissa. Siksi emme saa pyhittää yhtä latinalaista suuntausta papin käsissä olevilla Jumalallisella ja puhtailla Lahjoilla, ellei hän ensin päätä luopua latinalaisista dogmeista ja tavoista ja ellei hänelle ole annettu suullista opetusta⁵ ja hän ole liittynyt Ortodoksiseen Kirkkoon.

Kuuletteko, kuinka he ovat poikenneet paitsi tavoista, mutta myös dogmeista jotka ovat vieraita ortodoksisuudelle – ja mikä on vierasta ortodoksiselle dogmalle, on tietysti harhaoppinen opetus – ja siten kaanonien mukaan heille on annettava suullista opetusta ja yhdistettävä ortodoksisuuteen? Ja jos suullinen opetus on tarpeen, on selvästikin tarpeellista myös mirhalla voitelu. Miten he ovat yhtäkkiä esittävät meille olevansa ortodokseja, kun he niin kauan ja suurten Isien ja opettajien tuomion mukaan ovat katsottu olevan harhaoppisia? Kuka niin helposti on tehnyt heistä ortodokseja? Se on kultaa, jos haluat tunnustaa totuuden ja sinun ensimmäinen oma voitontavoittelusi. Tai, paremmin ilmaisten: Se ei tehnyt heistä ortodokseja, vaan teki sinusta heidän kaltaisensa ja vei sinut harhaoppisten leiriin.

5. ”Mutta jos”, he sanovat, ”olisimme tehneet jonkin keskitien dogmien välille, niin tämän ansiosta olisimme yhdistyneet heidän kanssaan ja saaneet aikaan erinomaisen tuloksen ilman, että olisimme joutuneet sanomaan mitään muuta kuin mitä tapoina on ollut ja mitä perimätieto on.” Juuri tällä tavalla monet ovat jo muinaisista ajoista lähtien tulleet petetyiksi ja suostutelluiksi seuraamaan niitä, jotka ovat johtaneet heidät jumalattomuuden jyrkänteelle, uskoen, että kahden opetuksen välillä on jonkinlainen keskitie, joka voi sovittaa ilmeiset ristiriidat – he ovat ajautuneet kadotukseen.

Jos latinalaisten dogma, jonka mukaan Pyhä Henki lähtee myös Pojasta on totta, niin meidän, jonka mukaan Pyhä Henki lähtee Isästä, on väärä – ja juuri tästä syystä olemme eronneet heistä. Ja jos meidän on totta, niin epäilemättä heidän on väärä. Millainen keskitie voi olla kahden tällaisen tuomion välillä? Sellaista ei voi olla, ellei se ole jonkinlainen tuomio, joka sopii sekä toiselle, että toiselle, kuten saapas, joka sopii molemmille jaloille. Ja yhdistääkö tämä meidät?

6. Mutta, joku kuitenkin kysyy, miten meidän tulisi suhtautua niihin maltillisiin kreikkalais-latinalaisiin, pitäen kiinni keskitien linjasta, jotka suosivat avoimesti joitakin latinalaisia riituksia ja dogmeja – suosivat, mutta eivät halua hyväksyä toisia – ja hyljäten kokonaan toiset? Niiltä pitää paeta, kuin paeta käärmeettä, kuin latinalaisia itseään tai ehkä jopa niitä, jotka ovat vielä pahempia kuin he – kuin Kristuksen ostajia ja myyjiä. Sillä he, kuten Apostoli sanoo, ”pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen” (1 Tim. 6:5), ja hän lisää: ”pakene semmoista” (1 Tim. 6:11), sillä he eivät mene heidän luokseen oppimaan, vaan tavoittelemaan voittoa. ”Mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” (2 Kor. 6:14–15).

7. Katsohan kuinka me yhdessä Damaskolaisen⁶ ja kaikkien Isien kanssa emme sano, että Henki lähtee Pojasta, kun taas he yhdessä latinalaisten kanssa sanovat, että Henki lähtee Pojasta. Ja me, yhdessä jumalallisen Dionysiosin⁷ kanssa sanomme, että Isä on ainoa yliluonnollisen Jumaluuden lähde. Kun taas he, yhdessä latinalaisten kanssa sanovat, että myös Poika on Pyhän Hengen lähde ja tällä tavoin selvästi sulkevat Hengen pois Jumaluudesta.

Ja me, yhdessä Gregorios Teologin kanssa, erotamme Isän Pojasta, Hänen ollessaan Syy ominaisuudessa; kun taas he, yhdessä latinalaisten kanssa, yhdistävät heidät yhdeksi Syy ominaisuudessaan. Ja me, yhdessä Pyhän Maksimosin⁸ ja tämän ajan roomalaisten sekä länsi-kirkkoisien kanssa, ”emme tee Pojasta Hengen Syytä”; kun taas he, kirkolliskokouksen päätöksessä, julistavat Pojan Hengen ”kreikaksi, Syy” ja latinaksi ”Periaate”.

Ja me, yhdessä filosofi Justin marttyyrin kanssa, vahvistamme: ”Kuten Poika on Isästä, niin myös Henki on Isästä”; kun taas he, yhdessä latinalaisten kanssa, sanovat, että Poika on peräisin suoraan Isästä ja Henki välillisesti Isästä.

Ja me, yhdessä Damaskolaisen ja kaikkien Isien kanssa tunnustamme, että emme tiedä missä ero syyn ja tahdon välillä on. Kun taas he, yhdessä Tuomaksen ja latinalaisten kanssa sanovat, että ero on siinä, että syy on välitön ja tahto on välillinen.

Ja me vahvistamme, yhdessä Isien kanssa, että luomattoman ja korkeimman luonnon tahto ja energia ovat luomattomia. Kun taas he, yhdessä latinalaisten ja Tuomaksen kanssa sanovat, että tahto on identtinen luonnon kanssa, mutta että korkeimman energia on luotu, kutsutaanpa sitä sitten jumaluudeksi, jumalalliseksi ja aineettomaksi valoksi, Pyhäksi Hengeksi tai joksikin muuksi tämänkaltaiseksi – ja jollain tavalla nämä kurjat olennot palvovat luotua ”jumaluutta” ja luotua ”jumalallista valoa” ja luotua ”pyhää henkeä”.

Ja me sanomme, että Pyhät eivät saavuta valtakuntaa ja heille jo valmistettuja sanoin kuvaamattomia siunauksia, eikä syntisiä ole vielä lähetetty helvettiin, vaan molemmat odottavat kohtaloaan, joka toteutuu tulevassa aikakaudessa ylösnousemuksen ja tuomion jälkeen. Kun taas he, yhdessä latinalaisten kanssa, haluavat saada ansioidensa mukaan heti kuoleman jälkeen. Ja heille jotka ovat välitilassa, jotka ovat kuolleet katuessaan, he antavat puhdistavan tulen (joka ei ole sama, kuin helvetin tuli), jotta, kuten he sanovat, puhdistettuaan sielunsa sillä kuoleman jälkeen, hekin yhdessä vanhurskaiden kanssa pääsisivät iloitsemaan valtakunnassa. Tämä sisältyy heidän kirkolliskokouksen päätökseen.

Ja me, tottelemalla Apostoleja, jotka ovat kieltäneet sen, että kaihdamme juutalaisten happamatonta leipää. Kun taas he samassa yhteydessä julistavat, että latinalaisessa jumalanpalveluksissa käytetty leipä on Kristuksen Ruumis.

Ja me sanomme, että lisäys uskontunnustukseen syntyi epäkanonisesti ja antikanonisesti ja vastoin Kirkkoisiä. Kun taas he väittävät, että se on kanoninen ja siunattu – niin kaukana he ovat tietämättömyydessään, kuinka noudattaa Totuutta ja olla uskollisia itselleen!

Ja meille paavi on yksi Patriarkoista ja vain siinä tilanteessa – jos hän on Ortodoksi. Kun taas he julistavat hänet suurella painokkuudella ”Kristuksen sijaiseksi, kaikkien kristittyjen isäksi ja opettajaksi”. Olkoon heillä enemmän onnea kuin heidän isällään, joka on myös hänen kaltaisensa. Sillä hänellä ei mene kovin hyvin, kun hänellä on vastapaavi⁹, joka aiheuttaa tarpeeksi epämiellyttäviä tilanteita ja he eivät ole onnellisia jäljittelemällä häntä.

8. Joten veljet, pakene heistä ja yhteydestä heidän kanssaan, sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen (2 Kor. 11:13–15). Ja toisessa kohdassa samainen Apostoli sanoo heistä: ”Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet. Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti (Room. 16:18; 2. Tim. 2:19). Ja toisessa kohdassa: ”Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja” (Fil. 3:2). Ja sitten toisessa kohdassa: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8). Katso, mitä on profeetallisesti ennustettu: ”vaikka enkeli taivaasta”, jotta kukaan ei voisi vedota erityisen korkeaan asemaansa oikeuttaakseen itsensä. Ja rakastettu opetuslapsi puhuu näin: ”Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa” (2. Joh. 10–11).

Joten, niin kuin tämä on se, mitä on teille Pyhät Apostolit käskeneet, pysykää lujina, pitäkää kiinni traditiosta jotka olette saaneet, sekä kirjallisina että suullisina, jotta ette menettäisi lujuuttanne, jos laittomat veisivät teidät harhaan.

Olkoon Jumala, Joka on kaikkivoimainen, antakoon heidänkin ymmärtää harhansa ja vapautettuaan meidät heistä kuin pahoista rikkaruohoista, kerätköön Hän meidät aittaansa kuin puhtaan ja hyödyllisen vehnän, Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme, jolle kuuluu kaikki kunnia, kunnioitus ja ylistys, yhdessä Hänen Isänsä kanssa, joka on ilman alkua, ja Hänen Pyhän, Hyvän ja Eläväksi tekevän Henkensä kanssa, nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Vapaa käännös niteestä: The Orthodox Word, The Encyclical of St Mark of Ephesus (1444), Käännös: Archimandrite Amvrossy Pogodin, No 3, s.53-59

• Pyhä tunnustajapiispa Markus Efesolainen, Ortodoksi kirkon artikkeli suomeksi.